Year of Dates #5: Aamiainen sänkyyn

Tää nyt on vähän tylsää päivitellä näitä vanhoja treffipäiviä, mutta kun aloitin niin teen nyt loppuunkin. Kesä- ja heinäkuun treffit olivat peräkkäisinä päivinä, joten yhdistän ne kyllä samaan sössöön ja sitten päästäänkin jo tähän päivään. Eilen olikin elokuun ensimmäinen päivä, mutta elokuun treffikuori jäi avaamatta, kun muistui vasta illalla sängyssä, eikä kumpikaan jaksanut a. laittaa valoa, koska se häikäisee ja b. olisi pitänyt nousta sängystä. Noup!
Huomasin näiden treffien toistavan tiettyä kaavaa, nimittäin syömistä! Syömistä ja ruokaa ei tule unohtaa. Eikä todella ole unohdettu. Toukokuussa oli kaksi treffipäivää, molemmille oma aamu jolloin sai aamiaisen sänkyyn.Täytimme aamiaistoivelistat jonka perusteella toinen sai sitten tarjoilla sitä sapuskaa.

Mun aamiaispäivänä mä heräsin julmetun aikasin, enkä jaksanut röhnöttää enää sängyssä, joten könysin aurinkoisena toukokuun aamuna ulos makaamaan aurinkotuoliin terassille ja vaadin sitten sen sapuskani sinne. Mie olin toivonut pannukakkuja, marjoja ja smoothieta. Kahvia tietysti. Ne pannukakut taisi olla niin kauniita etten saanut niitä edes kuvaan! Mun smoothie oli joku Tuukan mustikkakookostaideteos, mikä yllättäen oli tosi hyvää.

Joku pullerokin siellä taustalla chillaa!

 Tuukan aamiaistoiveissa oli munakas ja riisipuuro. Edellisenä päivänä oli kuitenkin käyty laamavaeltamassa (josta pian oma päivitys) ja aamiainen syötiin edellisenä päivänä iskän ja äitin luona ja äiti oli taikonut meille kaikenlaista pöperöä, mukaan lukien sitä riisipuuroa. Joten me sovittiin että teen sitten jotain muuta sen puuron tilalle. Tein sitten uunipannarin ja munakasta pinaatilla ja pinaatilla niinkuin herra oli toivonut.

Saaga ja Mei osallistui tietysti molempiin aamiaisiin, Saaga könys meijän päällä ja Mei ruokien päällä. Yllättäen.

Lyhyestä virsi kaunis! 

Jenski

Year of Dates #4: Keilausilta

Huhtikuun piristykseksi oli keväiset keilaustreffit! Päälle kirkasta ja kimaltavaa, paljon väriä, hohtotikkua ja semmottiista! Kirje käski tekemään Lahden keilahallille ratavarauksen ja lähtemään komiat päällä keilaamaan. Me päätetiin sitten myös yhdistää keilauksen oheen pieni Lahti-sightseeingseikkailu Pallomasista käsin, kun se tunnin keilausaika on niin lyhyt. Pakattiin eväät meille matkaan ja lähdettiin ajelemaan Lahteen. Mä olin jotenkin tosi nuutunut ja väsynyt, enkä mitenkään parhaalla tuulella, lisäksi mä oon tosi huono keilaamaan (useimmiten). Tällä kertaa mä heitin tosi tiukkoja hienoja vasemman rännin palloja, ei tullut pisteitä sitten millään. Tuukka heitti komeita täyskaatoja ja ne jotka mua yhtään tuntee tietää että mä oon joskus vähän huono häviäjä. Äiti varmaan muistaa miksen mä kauheesti pelaa pelejä tai osallistu kisoihin.

 

Tästä ehkä vähän osviittaa mun pelaamiskyvyistä.

Meijän olisi kuulunut juoda hienoja fänsejä värikkäitä drinkkejä, mutta Lahden keilahallin tarjonta vaikutti jokseenkin rajoittuneelta, joten nämä upeat drinkit nousi korvaamaan hanajaffa! Oikein iso hanajuoma otettiin puoliksi. Mun olisi ehkä tarvinut ottaa jotain terästystä mun keilaamisen tueksi, koska yleensä mun keilaaminen on paljon tyylikkäämpää muutaman rinksun jälkeen. Jahvasta ei ollut apua!

Keilaamiseenhan meni aikaa vain se tunti, joten lähdettiin sitten huruttelemaan ympäri Lahtea etsien sopivaa Pallomasi-piknik paikkaa. Vuoden Lahdessa asuneena hämmästelin kuinka vähän oikeastaan on tullut tutkittua sitä Lahden aluetta, löytyi hauskoja paikkoja ja lopulta parkkeerattiin auto rantaan ja tuijoteltiin auringonlaskua (ilman aurinkoa, se oli jo uponnut Vesijärveen), tai oikeastaan mä yritin syöttää mun pullaa yhdelle sorsalle, lopputuloksena se että se sorsa meinasi saada slaagin kun mä yritin niin innolla antaa sitä mun känttyä sille. Parka.

Seikkailu päättyi siihen että loppujenlopuksi vielä "eksyttiin". Yritettiin ajaa pikkuteitä Lahdesta Orimattilaan ja sieltä kotiin. Mutta kummasti sitä sitten päädyttiinkin Villähteelle. Eli vähän väärään suuntaan. Meinasi tulla kriisi, mutta onneksi selvisin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, löydettiin kotiinkin.

Yltiöromanttisesta elämästään kirjoitti:

Jenski

Year of Dates #3: Kokkisota

Maaliskuun treffit olivat ruokatreffit. Ajatuksena oli, että toinen tekee pääruuan ja toinen tekee jälkiruuan, kumpikaan tietämättä mitä toinen on tekemässä. Kuukauden kirjeessä molemmille oli annettu 15  euroa käytettäväksi ruokaostoksiin, ja kauppaan oli varattu puoli tuntia shoppailuaikaa. Sittariin siis kävi matka, molemmilla oli ostoslistat suunniteltuina, harmi vaan että ne rahat unohtuivat kotiin ja kukaan ei varmasti ole yllättynyt siitä, etten mä osannut pysyä annetussa summassa, kun kortilla itse ne sitten maksoin.

Tuli tuplamunat ostettua!

Mun listalle sovittiin sitten pääruoka ja Tuukalle jälkiruoka. Mun suunnitelmiin kuului vohvelirauta ja lohi, joten mun suunnitelmat ei olleet niin korkealentoiset kuin superkokki-Tuukalla. Tuukan kokkaukset on aina vähän erikoisempia (ei sen puoleen, ruoka on aina parempaa kuin mun tekemä) ja kunnianhimoisempaa. Tuukka kokeilee rohkeasti kaikkea uutta ja keräilee talteen hyviä reseptejä ja tosiaan myös kokkailee niiden mukaisesti. Mun kokkaaminen on enemmänkin vähän tota ja pikkasen tätä ja hitto miks tää maistuu näin oudolle! Tuukka ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa, vaan hänellä oli ajatuksena jotain tämän kaltaista:

Eli ilmapalloja dipattuna suklaaseen, ja sitten kun suklaa on kovettunut, saa kauniita pyöreitä suklaakuoria. Siinä vaiheessa kun Tuukka hääräsi keittiössä niiden ilmapallojen ja suklaalevyjen kanssa, mulla tuli tää kuva mieleen Facebookista ja varovaisesti vihjasin, että jos teet sitä mitä mä luulen niin pitäiskö sun siirtyä tonne hylpyhuoneen puolelle puuhailemaan jatkoja. Thank god, Tuukalla oli samanlaiset ajatukset, nimittäin pian kylppäristä kuului iloisia poksahduksia, kun ne ilmapallot räjähteli ympärillään kuumaa suklaata. Hetken päästä kylppäristä kuului hiljainen "Millähän valkosuklaan saa pois noista kaakeleista...?". Voi Tuukka!

Mä uskaltaudun käymään kylppärissä vasta siinä vaiheessa kun suklaat oli hinkattu seinistä, katosta, pöydistä, kaapeista ja suihkuverhosta. Loppujen lopuksi ne ilmapallot päästi kuitenkin hitaasti ilmat pois, muuttuen sellaisiksi kivespussirusinoiksi joissa on suklaakuorrute! Siinä se todellisen romantiikan ydin!

Mä paistoinkin sitten ison kasan suolaisia vohveleita, jotka oli maustettu basilikalla ja pippureilla. Päälle tuli sitä silloin uutta ruohosipuliraejuustoa punasipulilla ja mausteilla ja pääle sitten lämminsavulohta. Oli kyllä tosi herkkua!

Pääruoka á la Jenski!

Elokuvaksi me valittiin Hayao Miyazakin Tuuli nousee, kun mä oon iso Miyazaki-fani. Tätä en ollut nähnyt, mutta voi muna miten tylsä leffa tuo oli! Se tuntui kestävän ainakin 4 tuntia ja me välillä molemmat nuokuttiin sitä katsoessa. Olisi pitänyt mennä takuuvarmoille Transformers-DC-Marvel-toimintapläjäyslinjalla, tai sitten katsoa se Liikkuva Linna.

Tuukka sai kun saikin taiottua sen ruttuilmapalloista meille oikein GourmetSuperVIP-jälkiruuan, joka oli saanut ainakin sen 7 miseliinitähteä. Siinä oli kaikkea, tuoreita vadelmia, suklaata, lisää suklaata, jäätelöä, ehkä jopa jotain keksikakkumurumussukkaa ja jumankaita se siivos kylpyhuoneenkin tän jälkiruuan takia. Täydet propsit ja papukaijamerkit tästä suorituksesta.

Jälkiruoka á la Tuuski!

Hyvä ruoka parempi mieli!

Ilta oli kaikinpuolin ihana, koska ööö ruokaa? Sohvat jäi levittämättä, mutta viltin alla tuli sitten röyhtäiltyä aika aromaattisenromanttisisia punasipuliaromeja.

Mukavaa sunnuntaita nakkisämpylät!

Jenski