Päätösongelmia ja tyttöjenjuttuja (sama asia?)

Eilisen aamupala. Ja kyllä, mä katselen omia kuviani FB:ssä. :D

Tänään on ollut taas harvinaisen pitkä päivä, en tiedä johtuiko se hiljaisesta aamupäivästä töissä vai muuten vaan puhelimen kyttäämisestä vai mistä, odottelin myös lääkärin soittoa kun piti reseptiäkin uusia. Ei muuten sitäkään ole tehty enää helpoksi, sähköiset reseptit ovat ihan kaunis ajatus varmasti, mutta tiedä nyt sitten kuinka toimiva. Eniveis, päivä muuttui levottomaksi jo heti taas siinä vaiheessa kun aloin tekstailemaan Riikan kanssa (jota teen kokoajan all day everyday), kiitos ihanan WhatsApp-sovelluken. Keksimme että toinen laittaa hymiön, ja toinen ottaa itsestään kuvan sillä ilmeellä mikä hymiössä on ja lähettää toiselle. Meinasin kuolla nauruun, ja kuvia napsiessa käväisi ajatus mielessä että nyt jos Marie tulee töihin niin se kääntyy kyllä kannoillaan ja miettii että "En mä ole täällä töissä..".  Tässä voitte ilahtua olkaa hyvä!

Keskustelut jo ennen kymmentä...

Hihiii !

Ja kyllä, Riikka on mun puhelimessa nimeltä Kiimalima. Enkä edes aio selittää miksi.

Aamunpelastajat

Ja nyt tyttöjen juttuihin. Mä oon jo pitkään halunnut tehdä tän postauksen, mutta en ikinä ole muistanut tai jaksanut tai vaivautunut, nimittäin ihQ meikkipostaus. Otin kuvat aamulla itsestäni kun revin itteni suoraan sängystä meikkipöydän ääreen ja mitä teen ennenkun koen olevani valmis töihin menoon. Eli pikainen työ arkimeikki ja tukan laitto. Nää pidennykset on helpottanut mun aamuja ihan suunnattomasti, koska ne menee itsekseen nätisti kiharalle, ja vielä kun yöllä pitää ne yhdellä paksulla letillä, ne on aamulla jo valmiiksi hyvin, kunhan vaan harjaa ja vähän silottaa pintaa. Ainoa huono puoli pidennyksissä tosin on se, että ne kuivuu ihan tajuttoman hitaasti eli ei todellakaan tee mieli jokapäivä niitä kastella kun käy suihkussa, joten mä joudun pidentämään pesuväliä 1-2 päivällä. Onneksi mulla on hyvä tuote millä saa pidennettyä pesuväliä, Osiksen kuivashampoo nimittäin. Sillä saa kyllä helposti harmaan tukan jos suihkuttaa suoraan jakauksen kohdalle tai otsatukkaan, eli vinkiksi kuivashampoota kokeileville, suihkuttakaa molemmin puolin jakausta ihan tyveen, pari senttiä jakauksesta ja sormin hieroo ja pöllyttää sen sinne jakaukselle, samoin otsis, suihkuttaa alapuolelta ettei tee harmaata pölytukkaa!

Ennen kuva ilman tukanlaittoa tai meikkiä

Jälkeen kuva kun tukka ja naama on paikallaan

Pidennyshius pörrööntyy niin paljon helpommin että sitä tarvitsee kosteuttaa vähän pitkin päivää ettei se räjähdä ihan käsiin. Mä oon laittanut Bonacuren Miracle Oilia jo pidemmän aikaan aina pesun jälkeen kosteeseen tukkaan, ja nyt kun on pidennykset niin myös kuivaan tukkaan aamulla, silottaa sen pinnan ja saa latvankin kiiltämään. Huippuihana tuote, suosittelen kyllä ihan jokaikiselle naiselle! Ja mun arkimeikkiarsenaaliin kuuluu meikkivoide, joka tänä aamuna oli Maybelline Dream Matte Mousse, sain sen äitiltä kun se oli ostanut liian vaalean sävyn. Hauska sattuma kun oltiin just Marien kanssa puhuttu että sen mielestä se on tosi hyvä meikkivoide ja mä sanoin että "nääh, musta on plaah" ja nyt se on mulla itselläni ja onhan se kyllä aika hyvä! Kulmat piirrän Lumenen harmaanruskealla kulmakynällä, sitten vaalea ihonvärinen pohjustusluomiväri, ohuet rajaukset eyelinerillä joka pitkään mulla on jo ollut sama eli Rimmelin Glam Eyes-liquid liner. Sitten päivästä riippuen joko lämmin tai viileä ruskea luomiväri luomivakoon ja ripsarit (poskille). Varjostukseen käytän Oriflamen puuterihelmiä, mulla on ruskeat aurinkopuuterisävyt ja seassa ihan muutama äitiltä nyysitty punasävyinen helmi. Eli tosi neutraalimeikki mulla on aina arkena, iltameikki on sitten erikseen. Huuliinkaan en käytä töissä kun huulirasvaa. Muutenkin oon töissä käydessä huomannut että mulla on aina ne samat vaatteet, mulla on vaatekaappi pullollaan ihania vaatteita mitä en ikinä ehdi käyttää, koska en töihin niitä yksinkertaisesti voi enkä viitsi laittaa. Muuten on kaikki vaatteet sitten karvoissa ja väritahroissa, ei voi käyttää oikein roikkuvia koruja kun ne jää sitten kokoajan kiinni jokapaikkaan ja leikkaan vielä koruun, ja käsikorut ja sormukset ei ole pesupaikkayhteen sopivia. Joten mulla on aina samat farkut, joku toppi ja sitten työtakki päällä. Ei kauheasti vaihtelua. 

Iiron päättötyönä tekemä ihana meikkipöytä, mahtuu kaikki purkit ja purnukat samaan paikkaan!

Joskus mietin et ihankun mulla olisi liikaa meikkejä.. Sit mitään ei kuitenkaan raaski koskaan heittää pois.

Meikkipöydässä on Iiron suunnittelma kätevä peilinliikuttelujuttu, koska mä olen niin sokea myyrä etten näe ilman että saa peilin ihan nenän eteen. Sen pystyy viemään joko ihan taakse, tai sitten siirtää ihan etureunaan että varmasti näkee! Tosi kätevä..

Oon myös funtsinut salikauden avaamista taas, mutta mulla ongelmaksi on koitunut salinvalinta. Musta on tosi tyhmää että jokapaikkaan pitää aina sitoutua, koska mä tiedän että jaksan kerralla panostaa salilla käymiseen aktiivisesti jonkun 4-5kk, ja varsinkin nyt kun tulee talvi niin ihan kun mä jaksaisin töiden jälkeen vielä lähteä raahautumaan bussilla -30 pakkasessa bussilla pitkin kaupunkia. Pah. Siksi mulle olisi niin hyvä vaihtoehto kun mun työpaikan samassa rakennuksessa on GoGo, jonne maksaa vain 18e/kk (vuoden sitoutuminen)! Ja tiedän että se on kiva sali koska mulla käy siellä jopa kavereita ja tuttuja, eli ei tarvitsisi yksin käydä. Ainoa huono puoli tässä ihanuudessa on se ettei siellä ole jumppia tai spinningiä joissa mä ihan hirveästi tykkäisin käydä! 

Toinen sali minne haluaisin mennä, on Fressi Tampereen keskustassa, sielläkin mulla käy kaveri, josta varmasti saisin oman personal trainerin jos nätisti lahjoisin. Ja hyvä salikaveri oliskin. Mutta sinne taas rajoittaa tosi suolainen hinta! Sinne maksaa nettisivujen mukaan min. 63e/kk (vuoden sitoutuminen - 105e/kk (ilman sitoutumista). 

Kolmas sali on mun ihana rakas Elixia jossa tykkäsin ihan hirveästi käydä, ja Elixialle tullut se uutuus ettei tarvitse enää sitoutua. Sinne maksaa 63e/kk (vuoden sitoutuminen) tai 63e/kk (ilman sitoutumista +49e jäsenmaksu kerran). Mutta tässä taas se huono puoli että Elixiaan on pisin matka, autolla pitäisi ajaa keskustan läpi kaupungin toiselle puolelle tai sitten bussilla niin että tulisi 1,5km kävelyä. Ja nyt te ajattelette että hyi mikä laiskalöllerö, menee salille muttei voi kävellä 1,5km bussille. Joo niin olen, tiedän, mutta valitettavasti olen niin mukavuuden haluinen, etten halua salilta tullessa suihkunraikkaana lihakset velttoina kävellä siinä -30 pakkasessa bussille ja toivoa että se ehkä tulee tunnin sisään. Ei vaan ole mun juttu. Ja sitten en haluaisi olla autoriippuvainenkaan.  Eli kysymys, mikä näistä?

Mulla on ollut viimekuukausina vähän haparoivat fiilikset. Tänään aamulla kun mä tulin töihin, mä näin variksen joka yritti kovassa tuulessa laskeutua lipputangon nupin päähän. Se räpytti vaikka kuinka kauan ja tasapainotteli siellä ja haki tasapainoa ettei ressu tippuisi. Siellä se istui ja aina tuulenpuuskan mukana meinasi pudota. Siltä multa vähän on tuntunut. Siinä rajalla putoaako vai ei. 

Mä pähkäilin pitkään että laitanko tästä alkuperäisen version vai remix-version, pidän molemmista ihan hirveästi, mutta ehkä Tiëston versio on enemmän sitä omaa mitä nykyään kuuntelen. Rakastan Musen Resistance kappaletta ja siitä tulee niin riipiviä muistoja, mutta toimii remix-versiona ihan yhtä hyvin.

Pistäkää soimaan ja lukekaa tämä. Ainakin minulle sai silmät kosteiksi.

"Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikeat rakkaustarinat eivät lopu koskaan. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kellekkään kaikkeasi, sillä kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi " voit edelleen pitää sen ". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti, jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta, koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Elämäsi suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. Ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niinkuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin."

Jenz