Kaapistatuleminen

Rennon letkee jäbä!

Tää on nyt se päivitys minkä kirjoittamista mä olen yrittänyt vältellä ja aina kun on ollut tarkoitus tästä kirjoittaa, mä oon lipsunut aiheesta ja aina tullut jotain muuta että lykkään tätä. Mä sivusin tätä aihetta jo aiemmassakin päivityksessä, kun kerroin että on tulossa muutosta elämään ja isoja päätöksiä. Mun kaverit jo tietääkin, kaikki oikeastaan tietää keille olen katsonut tarpeelliseksi kertoakin. Tää on tosi vaikea asia kirjoittaa koska en tiedä kuinka tätä muotoilisin, tää on asia mikä ei periaatteessa kenellekään kuulu, mutta en jaksa kerta toisensa jälkeen alkaa selittämään ihmisille tätä. Me ollaan Iiron kanssa päätetty lähteä eri teille. Monta kuukautta tätä on puitu ja pähkäilty, mutta ei tää ensimmäinen kerta ole kun tää päätös on tehty. Tää on ollut huopaamista ja soutamista, koskaan sitä päätöstä ei ole uskallettu tai haluttu loppuun asti viedä. Syitä en ala tänne selvittämään ja kertomaan, ne ei oikeastaan kenellekään kuulu, eikä niitä asioita ole väliksi kertoa. Ne syyt on kerrottu jo niille ihmisille keille halutaankin kertoa. Kenenkään ei tarvitse loukkaantua jos ei tiennyt tai ihmettelee että "Miksi minulle ei ole kerrottu tästä?". No siksi, ja nythän sen kerroin. Joka tapauksessa, tarkkasilmäisimmät ovat saattaneet huomata että meidän parisuhdestatukset Facebookissa piilotettiinkin jo jokin aika sitten, olisi ehkä ollut helpoin laittaa vaan "...ei ole enää parisuhteessa vaan sinkku". mutta ei laitettu, sinne olisi tullut perinteiset "Häh?" "Mitä ihmettä!?"-kommentit joihin en jaksa edes vastata.Jos jossain vaiheessa tulee tunne että minun täytyy tai haluan eron syitä tännekin kertoa, niin sitten ehkä kerron. Mutta en ainakaan nyt :)

Normilauantai Saagalla!

Tuntunut viime aikoina ettei ole ollut blogiinkaan mitään kirjoitettavaa, enkä jaksa oikeastaan pitää sitä kaikki-on-hyvin-kulissia täälläkään, koska kirjoitan kuitenkin omasta elämästäni, ja tämä asia nyt on sitä minun elämääni tällä hetkellä. Tämän päivityksen pointti nyt oli vain julkaista tämä asia, ja se että saatan vajota angstaamaan blogiini elämän kurjuutta tai sitten mennään ääripäästä toiseen. Sitähän se elämä on! Monia tuttuja varmasti kiinnostaa mitä tapahtuu, minne me mennään ja miten tästä eteenpäin. Iiro etsii veljensä kanssa asuntoa Tampereelta ja minä aion jäädä tähän aivan liian kalliiseen asuntoon. Tää on yksin asua liian kallis, mutta en mä toisaalta voi pienempäänkään oikein muuttaa, kissat tarvitsee neliöitä, ne on nyt jo seinähulluja kun on vajaa 60 neliötä vain tilaa. Mulla on tästä kävelymatka vain töihin ja mä tykkään tästä asunnosta. Ei mulle ylimääräistä rahaa tule jäämään tässä asuessa, mutta sitten jos käy ylivoimaiseksi niin muutan pois. No big deal. 

Eli jokainen ystävä, tuttu, kaveri tai muu joka on ihmetellyt kun minä ja Iiro ollaan viime kuukausien aikana eristäydytty, oltu paljon omissa oloissamme tai ei olla niin paljon pidetty yhteyttä, vika ei ole teissä vaan yksinkertaisesti siinä että tää asia on vienyt kaiken energian. Tän asian päätökseen vieminen ei ollut mikään helppo juttu, enkä halua KENENKÄÄN tulevan kysymään että "oletteko nyt ihan varmoja ettette voisi enää yrittää tai saada asioita toimimaan?". Ei me olla 100% varmoja, mutta tää ratkaisu on oikea meidän tilanteeseen, muita vaihtoehtoja ei ole. Eikä se ole oikein että palataan joka puolen vuoden välein miettimään samoja asioita ja ongelmia ja mietitään ollakko yhdessä vai eikö olla. Elämä tulee jatkumaan ihan samallalailla kuin ennenkin, mutta kuitenkin täysin erilailla.

Iiron normilauantai ja kaikki mitä se mukaansa tarvitsee, pelit ja vehkeet :D

Iiro osaa pukea pitkätkin lauseet ilmeiksi! Myös kirosanat.

Joitain tavaroita on jo pakattu, mutta ei paljoa voi ennenkuin on asunto löytynyt Iirolle. Eilen saatiin hoidettua se pahin osa tavaroista, eli häkkivaraston järjestäminen, se oli kyllä ihan täysi katastrofi, sitä roinan paljoutta voi herranjumala :D Mutta ei siinä muuta kuin kaikki tavara ulos vaan ja lajiteltiin, sulle mulle sulle mulle. Ja tulipahan järjestettyä ainakin järkevästi ja nyt tietää missä mikäkin on. Eli nyt vain odotellessa että asunto löytyisi ja sitten voisi siirtyä eteenpäin. Ei meidän yhteiselo tällä hetkellä mitenkään inhottavaa ole, tänäänkin Iiro oli niin kiva että oli ilahduttanut mua kun tulin töistä, se oli tilannut meille pizzat ja piilottanut ne peiton alle että pysyy lämpimänä. :D

 

Ei mitenkään herkkullisen näköinen lötkö salamavalolla varustettuna mutta hyvää oli!

Mä en ole koskaan asunut itsekseni, ainoastaan silloin kun Iiro oli armeijassa, mutta sekään nyt ei ollut periaatteessa yksin olemista, kun kuitenkin oli jonkun kanssa yhteinen koti ja tiesi että toinen tulossa kotiin, vaikka onkin poissa. Mutta tiedän että kyllä mä pärjään yksin, mun pitää vain opetella se. Ei se helppoa tule olemaan, mutta haluan uskoa mun hyvää ystävää joka sanoi että mä opin jopa tykkäämään siitä ajan kanssa. Tylsää on tietysti että tavarat menee jakoon, vaikkakin suurinosa tavaroista jää mulle, osan ostan Iirolta, mutta melkein kaikki tavarat on kyllä mun :D Se shokki iskee tästä sitten kun Iiro on muuttanut, olen mä siihen yrittänyt valmistautua, mutta ei siihen taida pystyä etukäteen milläänlailla valmistautumaan. Yhteiseloa meillä on takana 5,5 vuotta.  Se on pitkä aika, kuitenkin.

Jenz