Yöavautuminen

There's the ones that you love,
The ones that love you,
I can't turn my back on you
When you are walking away.

 Kello on kaksitoista, tasan 0:00. Mua väsyttää, mut ajatuskin siitä että pistäisin silmät kiinni ja alkaisin vaan nukkua tuntuu jotenkin vastenmieliseltä. Mä soitan edelleen tätä samaa Mansonin levyä, Eat me, Drink Me. Nää sanoitukset on jokaisessa biisissä jollain tavalla osuvat. "Just don't break, don't break my heart And I won't break your heart-shaped glasses". Mulla olisi taas niin paljon ajatuksia ja asioita sanottavana, mutta koska mun elämä on tälläistä tosi tärkeää ja salaista ydintiedettä niin en puhu mitään suoraan vaan taas kerran kiertelen ja kaartelen asioita. Mun tekisi mieli perustaa anonyymiblogi jonka olemassaolosta kukaan ei tietäisi ja saisin purkaa ja paasata sinne kaikki vitutukset, ahdistukset, surut ja muut asiat ihan just niinkuin ne on. Ilman että tarvii huolia siitä että paljastaa jonkun yksityisasioita, työasioita, loukkaa jotain tai paljastaa maailmaakin suurempia salaisuuksia. 

Onneksi mulla on iltavuoroviikko, niin ei tarvitse miettiä sitä että aamulla pitää herätä aikaisin, saan nukkua yli kymmeneen ilman että tulee edes kauhea kiire. Tänäänkin avasin aamulla ensimmäisen kerran silmät puoli kymmeneltä, kun jotkut omituiset tahot alkoi pommittaa mua viesteillä. Silti nousin sängystä vasta 10:30, ei vaan kyennyt aiemmin. Mä olen nukkunut viimeisen viikon unia näkemättä, pää on ihan täynnä pelkkää tyhjää. Hereillä ollessa, töissä ollessa mä vaan mietin että voikun pääsisin jo kotiin että voisin vaan kaivautua peiton alle ja nukahtaa ja sammuttaa taas ajatukset hetkeksi. Sitten kun mä pääsen kotiin, alkaa ihan hirveä levottumuus ja ahdistus, mä pyörin ja kierrän ympäri kotia saamatta mitään aikaan. Tänään tulin töistä ja menin suoraan umpijäässä suihkuun, seisoin siellä varmaan puoli tuntia ja tuijotin mun käsiä ja ihoa. Ja seiniä. Ja paskaa kissanhiekkalaatikossa. Sitten tulin sängylle ja makasin siinä kattoa tuijottaen vaikka kuinka kauan, ei vaan ollut kiire mihinkään tai tehdä mitään. Tiesin ettei tästä mun elämänmuutoksesta helppoa tule, mä odotin hirveää ahdistusta, surua ja pelkoa, mutta tää tyhjyys ja vihaisuus pääsi yllättämään. Tänäänkin mä melkein aloin raivoamaan yhdelle setäparalle joka keskeytti mun ruokkiksen. Se pappa halus vaan tukanleikkuun ja mä olin sille tosi tyly. Anteeksi setä. Käskin sen kyllä ottaa suklaata. Vai käskinkö. En muista enää.  

 Tää biisi ja tää video. <3

Ainakin mun puhelimen akku on parempi kun edellinen. Otin sen aamulla latauksesta ja oon käyttänyt sitä kyllä aikalailla kokopäivän, ja puhunut puhelimessakin sillä varmaan 1,5h + kuunnellut musaa, käynyt FB:ssa ja lukenut blogeja. Nyt vasta alkaa olla akku loppu, 12% jäljellä. Mutta en lataa, loppukoot akku. Saa nähdä pistänkö sitä enää edes päälle. Toivottavasti Marie on leiponut torttuja, se vähän uhosi töissä tänään niin. Mä en jaksanut edes tehdä itselleni ruokaa. Onneksi töissä on aina ruokaa. Taitaa muuten olla maitotölkki edelleen pöydällä. Riikka lähetti mulle niin ihanan viestin että hyvä etten alkanut vollottaa. (Paljoa.) "Mä kyllä kuuntelen ja autan tarpeenvaatiessa niin hyvin ku pystyn :) välillä tuntuu että maailma romahtaa mut kyllä se siitä paremmaks muuttuu! sulla on vielä lisäksi stressiä töiden ja muidenkin asioiden suhteen niin jouluks kun tuut tännepäin niin yritä rentoutua kunnolla, laita puhelin vaikka edes päiväksi piiloon ja anna äitin hemmotella, ole peiton alla, katso leffaa, lue kirjaa ! :)"

Ehkä mun on vaan pakko alkaa yrittää nukkumaan. Kissat on molemmat linnoittautuneet mun jalkoihin, ovat kääntäneet selkänsä mulle ja korvat luimussa molemmat. Huomenna vien kissat entisille naapureille hoitoon Kaukajärvelle, saavat olla siellä koko joulun ja uuden vuoden jälkeen haen sitten pois. Mä niin haluan maalata ton vastapäisen seinän, en jaksa tuijottaa valkoista seinää. Joku voisi tulla tekemään mulle samallalailla kun Muumeissa Hemulin seinille tehtiin. Hemuliressu tuli seinähulluksi mutta löysi lopulta jotain huumekasveja jotka hehkuu pimeässä. :D

 

  

I gave my soul to someone else
She must have known that
It was already sold.
It was never about her,
It was about the hurt.
I'm waiting
Like a glass balloon
And I'm fading

With the sound turned off
I'm waiting 

Jenz