Extre(Me)

Jaksoin tehdä itselleni ruokaa!

Miten päässytkin vierähtämään näin paljon aikaa edellisestä postauksesta. Taas kerran. Tuntuu että yksittäiset päivät menee kauhean hitaasti, mutta kuitenkin aika on vaan hujahtanut johonkin. Edellistä postausta kompaten voisin väittää että olen edelleen ollut todella kiireinen, en oikein tiedä mitä kaikkea olen tehnyt, mutta ainakin väitän nähneeni myös paljon kavereita, käyneeni siellä, täällä ja tuolla, mutta paljon tärkeitä asioita on jäänyt myös rästiin. Olen yrittänyt panostaa enemmän nukkumiseen ja syömiseen (Huom. äiti olen syöynyt!) ja jopa onnistunut näissä, mutta siivoaminen on jäänyt vähän vähemmälle. En mä missään sikolätissä asu, mutta ei vaan jaksa ja ehdi imuroida tai järjestellä tai pestä pyykkiä kokoajan. 

Kalamies-Jenni mysteeripojan huoneessa.

Mutta eniveis, aikaa kulunut taas paljon edellisestä kerrasta. Mä voisin väittää että mulla menee ihan hyvin. Tai paremminkin kuin hyvin. Tänään on ollut vapaapäivä, mä päätin etten tee mitään pakollista tänään, tai sillälailla että ei mitään ihan-pakko-tehdä-sitä-tätä-ja-tuota-juttuja. Joten mä menin aamulla rakkaan muruseni Katrin ikiomaan ihanaan kampaamoo, ja Katri teki mun rupsahtaneille ripsille huollon. Taas perinteisesti tuli kikatettua ja räävittyä silmiä irti päästä. Katrin lempikohta taitaakin olla se kun availlaan mun silmiä ja mä huudan ja valitan tuskasta kun joku yksi ripsi on kiinni. Mun kipukynnys on 10+! 

Katrin hoivista mä suuntasin Kalevan Elixiaan, jossa ostin toiselta käyttäjältä vuokraamani jäsenyyden itselleni, nyt voi sitten käydä kummalla Elixialla vain, Kalevassa tai Onkiniemessä. Kävin puolen tunnin Xykling-tunnilla ja siitä puolen tunnin shape perään. Nyt oon ehtinyt käydä vain sen kerran viikossa salilla, mutta täytyy yrittää petrata kyllä siihen kahteen kertaan viikossa. Sain myös käytyä  ruokakaupassa ja ostelin sikana ruokaa! 

Tässä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut aika paljon, ei oikein jaksa käsittää kaikkea vielä. Mutta ensinnäkin olen iloinen muutoksesta jonka huomaan itsessäni tapahtuneen. Vaikka olen todella väsynyt ja myös stressaantunut, olen myös todella iloinen ja voisin väittää olevani onnellinen. On asioita jotka painaa mieltä ja ahdistaa päivittäin, mietin kuluneen vuoden tapahtumia ja suren tiettyjä asioita, mutta uskon todella että tästä vuodesta on tulossa hyvä vuosi. Facebookista on monet varmasti jo saaneet luntattua että mun elämään on tullut yksi ihana ihminen, Tuukka. Se tuli vaan jotenkin tosi vahingossa mun elämään, uutenavuotena tutustuttiin, siitä tää on sitten lähtenyt. Ja mä oon aika onnellinen <3 Monet asiat on muuttuneet ja mä yritän opetella ajattelemaan ja toimimaan eritavalla. Kuten monet tietää, mä oon aika pessimisti usein ja ajattelen negatiivisesti ja ennakkoluuloisesti asioista, mutta oon yrittänyt petrata itseäni ulos siitä ja mielestäni jo aika hyvin onnistunutkin. Tosin työn puolella se on puskenut ulos vähän turhan paljonkin tuo huono puoli, mutta ei asiakkaille kuitenkaan. Yksin mököttämistä takahuoneessa ei lasketa kai huonoksi asiakaspalveluksi? En mä lopunelämääni samassa työpaikassa aio ollakaan, jossain vaiheessa tässä tulee kehiteltyä kyllä varmaan jotain muutakin. 

 

Mutta mulla on paljon kaikkea ihanaa odotettavaa tiedossa. Mä odotan jokaista viikonloppua, jokaista perjantaita kuin kuuta nousevaa. Mä odotan kahden viikon päässä olevaa viikonloppuvapaata, kun lähden Pukkilaan perjantaista tiistaihin. Siinä välissä tulee käytyä Helsingissä porukalla, meillä on liput ostettuna Circukseen Above&Beyondin keikalle. Hoksasin myös että mulla on synttärit vajaan kahden kuukauden päästä. Täytyy keksiä silloin jotain kivaa. Ja kevät tulee. Ja mun pitää opetella ajaa mopoa. LMFAO :D KEVÄTKEVÄTKESÄKESÄKEVÄT <3

Mauri, Virpi ja uusi perheenjäsen KALEVI!

<3

Sex on the Beach ~ Fat Lady

 Sitten toukokuussa on Sami Hedberg & Niko Kivelä-show Tampere-talolla. MUTTA! Tämä jännitävin osuus joka saa varmasti monen hyvä mielikuvituksellisen hykertelemään naurusta. Mä jotenkin ihan vahingossa ilmoittauduin ExtremeRuniin. Niille jotka eivät tiedä mikä se on (kuten en mäkään vähän aikaa sitten vielä tiennyt) voivat klikata tuota linkkiä, mutta jos ette jaksa, niin lyhyesti mainitsen että se on 16km pitkä pläjäys, joka pitäisi jaksaa juosta/kävellä. Ja matkan varrella on jos jonkinmoisia esteitä. Ja minä läskiperse sitten ilmoittauduin sinne. Noh, jos saisi aikaiseksi vähän raahattua itseä sinne salilla ja lenkkipolulle ja pistettyä tossua koreasti toisen eteen. Tai sitten ei ja mä yksinkertaisesti vaan kuolen sinne. :DD Tästä täytyy syyttää vain ja ainoastaan Tuukkaa, mutta minkäs teet, ei mua tarvinut sinne kerjätä lähtemään. Ehkä mä oon vaan sitten sekaisin ! Ei haittaa!

Siinä vähän esimakua tulevasta. 

 

Ja perinteisesti loppuun biisi johon olen täysin rakastunut, en tiedä mikä tässäkin kappaleessa on. Muistoja tulee tästäkin. <3

Jenz