Himostelua

Tässä on monta päivitystä jäänyt tekemättä ja monet kuvat lisäilemättä kun on kännykällä vaan päivitellyt, suurinosa kuvista kun on kameralla eikä puhelimella. Mutta enivei, nyt päivittelen tuosta eilisestä päivästä. Oltiin tosiaan T:n kanssa Himoksella niinkuin uhosinkin että rinteeseen olisi tarkoitus mennä. Mun lähteminen oli muutenkin nihkeää ja se ahdisti, ei siksi ettei mua olisi huvittanut laskea tai kokeilla sitä lautaa, vaan lähinnä siksi että mulle on tullut jossain vaiheessa kauhean suuri kynnys uusiin asioihin. En mä nyt koskaan ole ollut sellainen "Kokeillaan kaikkea mahdollista"-tyyppi, mutta aiemmin on ollut ehkä rohkeutta enemmän asioihin. Tässä muutoksen kynnyksellä nyt kuitenkin on työnnetty rajoja paljon ulommas ja rikottukin niitä. Ehkä joku saattaa huomata mussa sen muutoksen, mutta enimmäkseen itse. Mä oon aina ollut vähän sellainen että jos joku ei heti onnistu tai joku ahdistaa, mä luovutan ja annan asian olla. Mä oon tosi kärsimätön ihminen ja kaiken pitäisi tapahtua nyt eikä heti. Se nyt on varmaan mun ärsyttävin luonteenpiirre, ainakin sellainen mikä mua itseäni tympäisee. Jokatapauksessa, mua ahdisti se Himokselle lähtö, koska se oli tavallaan uusi asia. Ei sellainen mitä en olisi koskaan tehnyt, mutta mun edellisestä laskusta tosiaan oli vierähtänyt se 7-8 vuotta, yläasteella olen tainnut viimeksi lasketella säännöllisesti ja joskus ehkä lukiossa tullut kokeiltua vain sitä lautaa jalkoihin Messilässä. Silloin se pelotti ja ahdisti, se ehkä oli niihin aikoihin kun mulla oli ahdistus-/paniikkikohtauksia ja muuta sellaista elämässä, ja siitä jäi sitten jotenkin se mielikuva että se on ahdistavaa ja pelottavaa.

Me oltiin Himoksella joskus neljän aikaan, tähdättiin iltapäivään että päästään iltalipulla, joka oli paljon halvempi kuin päivälippu. Me laskettiin ensin länsipuolella, ja mua pelotti niin paljon että mun kaikki lihakset oli ihan maitohapoilla ja joka vaiheessa piti istua rinteeseen kun jalkoihin sattui niin paljon. Lauta tuntui kauhean pitkältä ja raskaalta ja vaikealta hallita ja hississä ei meinannut millään pysyä pystyssä. Huono tuuri kävi sinänsä, kun ei oltu huomattu sitä että Pohjoispuolen rinteet olivat menneet viideltä kiinni, ja me laskettiin sitten LänsiHimoksella, missä on enemmän mustia rinteitä ja vähän jyrkempiä. Mieluummin olisin halunnut vähän loivempiin, mutta nyt ei ollut oikein valinnanvaraa. Siinä vaiheessa kun tajusin että joudutaan olemaan vaikeampien mäkien puolella ja siellä missä ei ole tuttuja rinteitä niin meinasin ahdistuksissani luovuttaa ja sanoa T:lle että mä menen loppuajaksi istumaan kahvioon tai möllöän autossa, mutta joku pieni ääni komensi mua olemasta urpo ja mä pakotin itseni rinteeseen. Ja siitä se sitten lähtikin. Aloin vaan laskemaan ja pakotin itseni kanttaamaan molemmin puolin, sekä kantapäillä että varpailla. Ei millään olisi alkuun tehnyt mieli kääntää selkää jyrkälle rinteelle, mutta sitten kun uskalsin, huomasin yhtäkkiä että vauhti vaan kasvoi ja pian laskinkin niinkuin ennenkin. Ei siihen kauaa mennyt. Sen jälkeen se muuttuikin tosi kivaksi ja mä hihkuin ja nauroin ilosta laskiessa, mä selätin sen paskanaamapelon mikä mua on monta vuotta pitänyt otteessaan etten muka uskaltaisi laskea enää. Se oli niin IHANAA! Ja mä oon niin kiitollinen T:lle että se taas kerran kevyesti työnsi mut mun kuplasta ja pisti mut liikkeelle. Mulla oli ihan hirmuisen kiva päivä ja se oman pelon voittaminen teki siitä niin hyvän! 

T otti kuvaa mustasta mäestä, tätä mä en tainnut laskea.

T ♥

Huomatkaa pyllymäkivana perässä :D

Mäki oli niin jyrkkä että hyvin pääs pyllymäkeäkin laskemalla alas!

Oltiin tosiaan sinne kahdeksaan asti kun hissit pysähtyi, lopussa uskaltauduin yksinkin hissiin ja T pääsi laskemaan vielä kunnolla jyrkät mäetkin täysillä, ei tarvinut odotella mua missään puolta tuntia. Illan päätteeksi käytiin vielä Jämsä-cityn hienossa keskustassa jossain kebab-pizzeriassa syömässä. 

Kotona oltiin varmaan joskus yhdentoista pintaan, mä sammuin kyllä kun saunalyhty illalla, ei ole tottunut kauheasti olemaan ulkona, saati sitten vielä liikkumaan ulkona. Nyt onkin sitten jokainen raaja kipeä, ei pelkästään jalat, vaan myös kädet, selkä ja rintalihakset on tosi kipeät. Tuntuu että on tehtykin jotain! 

Tähän mun tämän hetken soitetuin biisi. Tää on ihana ♥

Nyt pääsiäisen viettoon, toivon että tää pitkäperjantai olisi hyvin pitkä, koska kelloja käännetään viikonloppuna, ehkä tää hyvin pitkä perjantai kompensoi sitten sitä menetettyä tuntia! Onneksi sain vapaaksi myös huomisen lauantaipäivän, niin on oikein pitkä vapaa, 6 kokonaista päivää, vasta keskiviikkona töihin! Ihanaa! 

Hyvää ja munaisaa pääsiäistä kaikille!

   

Jenz 

Pääsiäisen odottelua!

Viikonloppu taas takana ja pääsiäistä odotellessa. Viikonloppu oli taas hirmukiva, T oli Tampereella. Mä olin lauantaina töissä taas niin aika meni lähinnä möllöämiseen, lauantaina piti mennä leffaan katsomaan se vuonna -85, mutta mä olin niin jotenkin poikki ettei sitten lähdetty. En mä mielestäni ole fyysisesti väsynyt, mutta jotenkin henkisesti on ihan poikki, loman tarpeessa ja sellaisen loman että olisi tosi tylsää ja ehtisi siivota ja olla kotona tekemättä mitään muuta kun olisi vain.
Sunnuntaina käveltiin keskustaan Arboretumin kautta, oli niin ihana auringonpaiste ja lämpötila plussan puolella niin oli kiva kävellä vain rauhassa ja nautiskella. Matkaa ei ollut kun se 5km mutta huomasi ettei ole vielä ihan täydessä terässä, tosin otin viimeisen antibiotin vasta lauantaina. Kävelyretki päättyi taas Kaffilaan, jossa juotiin jää-chait, (ai vitsi että oli hyvää!) ja mä otin karpalokakkua ja T valkosuklaabrownien. Ettei nyt liian terveelliseksi mene.

Pääsiäinenkin on ihan kohta, enää muutama työpäivä edessä ja sitten viiden, jopa kuuden päivän vapaa tiedossa. Mun uusi työkaveri ei ole vielä ilmestynyt töihin, tänään piti tulla mutta pitikin vapaapäivänsä jo tänään. Eli hän on lauantaina töissä ja minä toivon saavani lauantain palkatonta vapaata. Eli jos saan, niin viimeinen työpäivä olisi keskiviikko, ja ensi viikon keskiviikkona tarvitsi mennä vasta takaisin töihin. T:lla on myös to ja ti vapaata, joten kiva kun on vähän yhteistä lomaa. Tarkoitus olisi mennä torstaina Himokselle, mua vähän (tai enemmänkin) kauhistuttaa, koska en tosiaan ole iskenyt lautaa jalkoihin moneen vuoteen. Säännöllisesti olen laskenut viimeksi yläasteella, ja ehkä kerran sen jälkeen. Ja yläasteesta on kohta se 8 vuotta! :'o pieni kuolemanpelko tekee kai ihan hyvää sillointällöin..

Tässä tosiaan vähän kuvia, siinä on mun uutta tukkaa ja tuossa nyt mun herkut, olen hurahtanut kreikkalaiseen jugurttiin hunajan kanssa. Sitten viinirypäleitä on tullut syötyä ihan tuhottoman paljon, ja löysin myös kaupasta weetabixin noita minimansikka-muroke juttuja. Toivottavasti hyviä. En tiedä pystyykö tällä puhelimella edes järjestämään näitä kuvia, joten siistin taas koneella tämänkin päivityksen myöhemmin. Töissä hyvä päivittää asiakkaiden välissä. :)

 

Jenz 

Unet kateissa.

Tää on taas tätä kun makaa sängyssä eikä vain saa nukuttua. Kyse ei ole siitä etteikö saisi unta, vaan siitä että on yksinkertaisesti liian levoton nukkuakseen. Liikaa ajatuksia, liikaa stressiä, ei unta. Latasin puhelimeen Bloggerin jo toistamiseen, täytyy nyt kokeilla päivittämistä tätäkin kautta. Korjaa sitten myöhemmin tietokoneella pikkuasiat.
Erilaiset asiat vaan piinaa mun mieltä, oon ollut muutaman viikon jo kipeä enkä ole päässyt salille kunnolla kolmeen viikkoon. Pari edellistä viikonloppua on mennyt siis sairastaessa ja möllöten, oon turhautunut kun ei ole pystynyt mitään tekemään. Antibiotit ja muut lääkkeet väsyttää ja tekee huonovointiseksi. Haluaisin aikaa nähdä kavereita ja käydä salilla, saada vaikka koti siivottua ja jotain että tämä ahdistus ja stressi lieventyisi. Ilmoittauduin muutama viikko takaperin tosiaan ExtremeRuniin, ja nyt mua stressaa sekin kun en ole päässyt edes lenkille.
Mulla ei ole ollut edes tarpeeksi aikaa kissoille, niiden hoito on ollut vähän retuperällä viimeaikoina. Täytyisi vähän ryhdistäytyä.
Työkaverini on myös lähdössä pois, vaihtamassa toiseen työpaikkaan. Meillä on ollut kyllä niin kivaa yhdessä, ja kaikki on sujunut ilman ongelmia. Tosin en mä aina muista pestä kuppeja tai lakaista lattiaa, tai jätän pyykit koneeseen, en mä aina kovin hyvä työkaveri ole ollut, mutta tulee kyllä Mariea ikävä. Toivottavasti mun uusi työkaveri olisi kiva, eikä mikään norsunvittu.

Tänään sain uuden tukan, nyt on paljon kotoisampi olo taas kun on enemmän omanlainen tukka. Vaalea ei ehkä ole kuitenkaan se mun juttu. Täytyy laittaa kuva uudesta tukasta. Sekin pitää ottaa kännykällä, mun uusi hieno kamera nimittäin on tainnut kuolla. Se ei nimittäin mene päälle enää. Akku täynnä, muistikortti sisässä, näyttö pimeänä, ei sano mitään. Aikaisemmin se tilttaili jatkuvasti ja sitä piti käynnistellä uudestaan, nyt se ei menee ollenkaan päälle. Taitaa tulla viikonloppuna retki Verkkokauppa.comiin. Toivottavasti takuukuitti on tallessa :o
Vaikka viihdyn yksin ja yksin on ollut toisaalta ihan kiva asua, silti huomaan suurimman osan ajasta vain ahdistuvani kotona. En vain osaa rauhoittua. Tiedän sen johtuvan pääosin siitä että T asuu niin kaukana, välimatkaa on se 200km, eli ei pysty arkena näkemään. Viikonloppuja odottaa sitten kuin kuuta nousevaa, mutta toisaalta se odottaminen on niin sen arvoista. Silti sitä etäisyyttä stressaa, vaikka on skypet, viberit ja whatsappit ja kaikki. Viime viikonloppuna olin itse Pukkilassa. Oli ihana viikonloppu vaikka mitään ei mun kipeänä olon vuoksi tehty. Sain kuitenkin Kinder-munan ja katseltiin Golfin konepelliltä revontulia. <3

Maanantaina käytiin äidin kanssa Lahdessa shoppailemassa, oli kiva päivä. Ostin paljon sukkia, pari Ginan toppia, autoon uuden cd-levyn ja autolaturin. Ja ison kasan meikkejä.
Mistään mulla ei kuvia ole, kun kamera tosiaan ei toimi ja puhelimen kamera syö kaiken akun useimmiten.

Mutta, pääsiäinen on jo ensi viikolla, muutama päivä vapaata. Ihanaa, tulee tarpeeseen! Mulla on torstai ja tiistai vapaat, lauantai on töitä mutta ei se haittaa. Ja saattaa tulla silloin reissu Turkuunkin. Saa nähdä miten Tampereen tyttö selviää siellä.

Nyt taitaa olla aika mennä unille, onhan kello jo kaksi. Hyvää yötä minulle, sinulle ja teille muillekin! 

Jenz

Uudistusta bloginkin puolella

Koska mulla jäi tämän illan treenit väliin, mä päätin uudistaa blogin ilmettä. Kevättä kohden kun mennään niin toi oranssipinkki alkoi tökkiä ja mä halusin uusia värejä ja uusia juttuja. Eli muutosta kehiin tännekin. Treenit jäi väliin koska mulla on vähän kipeä olo, aamulla jo kun heräsin oli kurkku kipeä ja vähän flunssainen olo. Joten parempi kai olla uhmaamatta ja jätin menemättä salille tänään. Harmi, jäi nimittäin viime viikollakin salikäynti välistä. 

Eipä mulla mitään jännittävämpää sanottavaa tähän kohtaan olekaan. 

Tää biisi jäi elämään mun päähän viime viikonlopulta.  

Thing Called Love <3

Jenz

Lupa myönnetty.

Iltalukeminen ja jälkiruokasuklaat!

Mulla on ollut taas tosi kiire päivä, periaatteessa. Enhän mä ole ollut muuta kun töissä ja kotona. Aamulla olen tullut Pukkilasta, ja töistä pääsin puoli kahdeksalta. Kävin ruokakaupassa, raahasin autosta viikonloppuna ostetun mikron (rakkauspakkausmikro!), se oli taas sellainen rymyäminen mikä olisi pitänyt saada videolle, siitä olisi tullut hauskaa Youtube-matskua. Minä kun halusin kantaa kaiken samalla kertaa. Ja myös avata avaimella oven laskematta mikroa tai ostoskasseja alas. Huoh. Ensimmäistä kertaa tämän talon asukas puhui mulle ja tarjosi apuaan. Taisin näyttää tosi säälittävältä :D Mikro oli myös toimiva, se tuli testattua. Ja tein ruokaa, söin, pesin pyykkiä, vaihdoin lakanat, purkasin viikonlopun tavarat laukuista, siivosin, ruokin kissat ja kävin suihkussa. Ja kaikki tämä 1h 40 min. Ehdin välissä myös katsoa jakson frendejä ja lukea lehteä suklaan kanssa!

Uusi mikro, mun OptimusMegaCoolTron. SIINÄ ON KAHVA :D

Pasta carbonara, fetarypälesalaattia ja perunasalaattia <3

Viikonloppu oli taas kaikinpuolin mahtava, tuli nähtyä mun murusia, Riikkaa ja Villeä, Katia, Niinaa ja tietysti Tuukkaa. Tuli oltua koiravahtina (kakkaa!), käytyä paikallisessa, shoppailemassa, syömässä ja myöskin Helsingissä. Lauantaina oli Circuksessa Above&Beyondin keikka, se ilta oli kyllä täydellinen trancepläjäys, oli aivan huippua. Tässä muutamalla kuvalla meidän iltaa...

Orkidea

Ihanat naiset <3

<3

Niina photobomb!

Oli ihana reissu kyllä. Ja ihana viikonloppu kaikin puolin, oli vähän nihkeetä taas palata arkeen, mutta osaa sitten nauttia niistä vapaahetkistä ja viikonlopuista enemmän kun välillä pitää käydä töissä. Työssä nyt varsinaisesti ei ole mitään vikaa, asiaakkaat ovat pääosin mukavia (tosin poikkeuksiakin löytyy), mutta työilmapiiri voisi olla paljon parempi. Alkaa vähän motivaatio hävitä tästä työntekemisestä. Mun elämä on kyllä muuttunut ihan hirveästi parin viime kuukauden aikana. Mun kulunut vuosi on ollut enemmän ja vähemmän synkkä, hyviä hetkiä on ollut paljon, mutta pääosin 2012-vuosi on ollut mulle huono vuosi. Se oli yhtä ihmissuhdesolmua, tunti ja päivä kerrallaan elämistä, jaksamista ja voimien keräämistä. Tää vuosi alkoi jo ensimmäisestä päivästä ja ensitunneista lähtien hyvin, alkean siitä kun näin ensimmäisenä päivänä vuonna 2013 kissanpaskan matolla. Löytyi T sieltä samalla vilkaisulla myös. Vaikkakin mun mieltä kalvaa edelleen eroasiat, mä olen päässyt eteenpäin ja mä olen itsestäni tosi ylpeä. Koska mä luulin etten mä selviäisi tästä. En yksin asumisesta, tai saisi enää mitään aikaan tai tekisi mitään. Mä pelkäsin että mä jumiudun neljän seinän sisään omien painajaisteni kanssa. Mutta mä en tehnyt niin. Mä alusta asti lähdin liikkeelle ja pidin itseni kiireisenä. Ja oon kyllä ollut nytkin todella kiireinen. Mutta en kammoa sitä kotiin tulemista, mulla ei enää ole tarvetta täyttää kaikkia tyhjiä hetkiä olemalla jonkun seurassa tai pakko soittaa kokoajan jollekin. Nyt mulla lähinnä on vaan se että mä olen mieluummin omassa rauhassa, nyt en oikein jaksa ketään tai tehdä mitään. Tuntuu että on painanut viimeiset  3 kuukautta hirveällä raivolla ja vimmalla joka suuntaan. Tai oikeastaan viimeisen 9 kk. Nyt mä haluan vaan rauhoittua, olla enemmän kotona ja jos löytäisin jostain ajan sille että mä voisin vaikka katsoa telkkaria. 

En ole tainnut katsoa tv:stä kokonaista ohjelmaa  joulukuun jälkeen. Viimeksi olen tainnut katsoa Kurjia kuppiloita, sekin nauhalta ja pätkissä kun ei kerralla ehtinyt. TV on Iiron, se pitäisi palauttaa ja ostaa oma. Toisaalta olen miettinyt että viitsiikö sitä töllöä nyt edes ostaa heti kun ei sitä ole tarvinnut. Jännittävää että mä voin sanoa noin, koska vuosikin kun mennään takaperin, me oltiin Iiron kanssa kuukauden mittaisessa tv:n katselulakossa, koska me ei tehty yhtään mitään muuta kun katsottiin televisiota. Ajateltiin että keksiikö sitä jotain muuta tekemistä jos ei katso telkkaria. Ei taidettu keksiä, me luotiin porsaanreikä jonka mukaan sai katsoa muumeja DVD:ltä. Eli musta, täydellisestä tv ja tietokoneriippuvaisesta on tullut ihminen joka ei katso enää telkkaria ja löytää juuri ja juuri ajan käydä pikaisesti päivittämässä blogia, facebookissakaan en ole käynyt koneella hirveästi käynyt, kännykällä lähinnä. 

Mutta mun on myönnettävä että sen suurimman energian tähän muutokseen olen saanut kyllä T:sta. Mutta itse mä olen muuttunut. Mä olen päättänyt olla välittämättä muiden mielipiteistä, mä olen päättänyt että voin tehdä mitä lystään, jos se vaan tekee mut onnelliseksi. Tietysti järjen kanssa. En mä irtisano itseäni töistä ja muuta Ibizalle vaikka

 se oliskin aika houkutteleva vaihtoehto. Lähinnä vaan se että mun ei tarvi välittää mitä joku naapurin PirkkoMarjaLiisaPena musta ajattelee jos mulla on verkkarit ja korkkarit yhtäaikaa jalassa, tai mitä mun läheiset siitä ajattelee että oon vetässyt itseni raivarilla uuteen elämään. Mä todella tarvitsin tätä muutosta, koska mun vanha elämä oli vetämässä mut niin pohjalle. Mä käyn paikoissa, mä näen ihmisiä, mä voin tulla ja mennä miten huvittaa ja olla kenen kanssa huvittaa. Kukaan ei olisi jaksanut kuunnella enää sekuntiakaan sitä mun valittamista. Mä oon onnelinen kun voin rehellisesti vastata kysyttäessä että hei mulla menee ihan hyvin. Ei mun tarvi olla kotona itkemässä, mä voin jatkaa mun elämää. Koska muutosta mä halusin, muutosta mä sain. Ja se on tehnyt mut onnellisemmaksi kuin pitkään aikaan. Mä oon ollut se joka valittaa siitä kun on paska elämä ja mikään ei tunnu miltään ja yhyy nyyh kaikki on paskaa mut enpä liikauta eväänikään asian korjaamiseksi. Vitut, nyt mä teen kaiken sen mitä oon halunnutkin tehdä. Ja olla se ihminen kun haluan olla. Käydä paikoissa, tavata ihmisiä, syödä suklaata jos siltä tuntuu, mennä aamuseitsemältä spinningiin jos siltä tuntuu, pussata toista lumikasan korkeimmalla huipulla, jättää kaikki valot päälle jos niin haluan tai katsoa Frendejä tietokoneelta aamukolmelta. Anteeksi jos mä nyt en jaksa olla vitun masentunut ja nyhvätä himassa, oon myöntänyt itselleni luvan olla onnellinen. 

Tää biisi on ihana, mutta tää video.. En ollut koskaan aiemmin katsonut tätä. Jokainen katsoo, tää on niin loistava. Tää oikeastaan on siitä mitä just kirjoitin. Omistan tän jokaiselle elämäänsä kyllästyneelle ja kaavoihin kangistuneelle valittajalle.

"To do list: 

1. Not give a fuck

2. That is all"

Jenz