Terveisin Kulipäärotta: Stressiä ja vämysystä

Sitä jotenkin jännästi kynnys palata kirjoittamaan kasvaa päivä päivältä suuremmaksi mitä pidemmän aikaa kuluu. Ensin ajattelin että pidän hetken tauon, sitten ei enää viitsinyt pistää ajatustakaan tälle paikalle. Mun piti oikein lukea mitä viimeksi oon kirjoittanut ja yleensäkin että milloin. Rennonletkeät 4 kuukautta edellisestä postauksesta ja sitä edellisistä ties kuinka kauan. Eli voi sanoa että blogi ollut yli puolen vuoden tauolla. Ei mikään suunniteltu tauko, mutta ei ollut kyllä inspistä kirjoittaakaan. Mutta ihan oman energiavajeeni vuoksi mä en ala kertomaan mitä kaikkea viimeisen puolen vuoden aikana on tapahtunut, vaan jatkan tästä missä nyt olenkin.

Tänään aamulla mä heräsin vapaapäivään ja mietin että mitä haluan tehdä. Mulla on nykyään tosi harvoin sellaista yksinoloaikaa kotona, se varmaan suurin syy miksi blogia ei ole tullut kirjoiteltua. Mä haluan sen oman hiljaisuuden, oman rauhan ja oman tylsyyden että voin alkaa kirjoittelemaan. Mun oli tarkoitus mennä tänään salille, mutta tungin kaikki salikamat pesukoneeseen ja koneen pyörimään ja sitten aloin pakkaamaan salikamoja ja mietin että missäs ne nyt on. no niin mä tungin ne koneeseen. Tuukka sanoi mulle aamulla lähtiessään että "älä stressaa" ja "tee jotain kivaa mitä mieli tekee". Mua alko heti stressaa et piti mennä salille ja vaatteet on koneeessa no pitääkö mun mennä ostaa toiset urheiluliivit jostain vai millä mä saan noi kuivaksi ja millä bussilla mä meen ja kauan jää aikaa salilla blaablaablaa. Joten mä tulin siihen tulokseen että tästä saliasiasta tuli nyt stressi, joten mä jään kotiin. Ja sitten tuli mieleen että mulla OLI joskus blogi. Ja nyt mä oon tässä.

Kun tein päätöksen etten lähde mihinkään, päivästä tuli heti kivempi. Mä oon viimeaikoina ollut jotenkin tosi stressaantunut ja ahdistunut oikeastaan kaikesta. Mä lähdin heinäkuussa sopimusyrittäjäksi parturikampaamoon, ja se on ollut yksi stressaamisen aihe. Koska mähän olen mestaristressaaja. Mä stressaan siitä etten ole tarpeeksi töissä, mä stressaan siitä etten ole tarpeeksi kotona. Mä stressaan siitä etten ehdi tai jaksa siivota. Mä stressaan siitä että haluaisin nähdä kavereita mutta en ehdi tai jaksa. Mä stressaan sitä että haluaisin olla kiva tyttöystävä enkä naama norsunvitulla murjottava myrtti. Mä stressaan siitä että on joulu tulossa eikä mulla ole aikaa ja rahaa hankkia joululahjoja. Mä stressaan siitä ehdinkö sitä tätä ja tuota. Mä stressaan sitä että mulla on omaa aikaa ja mun pitäisi pystyä käyttämään se aika tehokkaasti. Eli mun suurin huolen aihe on se, että mulla on paljon tehtävää, liian vähän aikaa ja energiaa tehdä kaikki tehokkaasti. Ja koska aika ei ole riittänyt edes hengittämiseen vapaasti, en mä ole löytänyt itsestäni energiaa tulla myöskään tänne. Koska täytyy olla tehokas.

Yrittäjyyden iloja on tässä harmiteltu marraskuun puolella. Väärinymmärryksen ja informaatiopuutteentakia mun ennakkoverot oli maksamatta 6 kuukauden ajalta. Siitä syystä verottaja päätti ilahduttaa mua parilla isohkolla laskulla, ja annoin 1600e joululahjarahaa verottajalle. Onneksi olin ollut fiksu ja jättänyt joka tilistä veroihin rahaa, etten pulaan joutunut tämän laskun vuoksi. Mutta silti, onhan se iso summa. Nyt mua onkin sitten hirveästi surettanut se, että ne vähäiset pikkiriikkiset ajatukset siitä mitä haluan ostaa mun läheisille joululahjoiksi, ovat liian kalliita tähän nykybudjettiin. Pääasia nyt kuitenkin että verottaja saa joululahjan. Ja mä tiedän, ei ole pakko ostaa joululahjoja, ei niiden pakko ole olla suuria tai kalliita. Mutta kun mä halusin ostaa jotain kivaa. Tänä vuonna ei veronpalautuksiakaan ole kovin paljoa, joten siitäkään ei voi riemua repiä. Huolet on pienet mutta niistä mulle turhan suuret murheet.

Mä oon jouluihminen ja tykkään jouluhössötyksestä. Tänä vuonna mä haluan hössöttää sitä joulua, koska viime joulu oli kamalin joulu ikinä ja koko juhla meni multa täysin ohi. Viime joulun voi hyvin unohtaa. Vaikka rahaa ei ihan puissa kasva (tosin raha on paperia ja paperi tehdään puusta joten raha kasvaa puussa? Mulla vaan puuttuu puut, pitää ostaa metsää.) niin haluan laittaa kotiin joulua. Tein jo yksi ilta joulutorttuja ja nytkin juon glögiä. Ajattelin että olisi kiva mennä Ikeaan käymään, ostaa vähän (paljon) kynttilöitä ja jotain pientä kivaa jouluisaa ja tehdä vaikka pipareita. Kissat oli lomailemassa omassa hoitolassaan Kaukajärvellä ja ne haettiin kotiin maanantaina. Ne oli viikon pois ja oli jotenkin kauhean hiljaista. Nyt on kiva olla kotona kun kuuluu tassuttelua ja rapinaa (oksennusääniä) ja maukumista. Kun kissat ei olleet kotona, mä kuuntelin ihan neuroottisena tän talon ääniä et mistä se ääni nyt tuli, mikä rasahti. Joululahjoihin liittyen mä terapioin itseäni ja tein yhtä maalausta joka olisi tarkoitus saada valmiiksi jouluun mennessä. Kissat autteli mua siinä ja lopulta taisivat tulla pahoinvoiviksi tärpätin ja maalinhajusta. Mä olen sitä maalausta jo monet kerrat kironnut että olisin mä nyt voinut jonkun helpommankin aiheen valita. Mutta nyt sain senkin asian etenemään aika hyvin ja sitten joulunjälkeen laitan kuvaa tänne (toivottavasti) valmiista taulusta.

Mä laitan nyt muutamat kuvat tänne viimeajoilta, vähän kivoja hetkiä. Kaikki kuvat puhelimella että laatu ei ole paras mutta ehkä saa selvää kuitenkin :)