Year of Dates #1: Peli-ilta

Meillä oli parisen viikkoa takaperin Tuukkiksen kanssa 3v. vuosipäivä. Koska ollaan jo tällainen pieruverkkari-himassa-telkkarin-edessä-nysväävä-pariskunta, suunnittelin meille vuosipäivälahjaksi tämän Year of Dates boksin. En keksinyt sitä itse, olin siitä saanut idean Pinterestistä joskus ja nyt toteutin sen omalla tavallani. Ideana siis oli, että olin laatinut treffikirjan ja treffilaatikon. Nämä sisältävät treffit vuoden jokaiselle kuukaudelle. Treffikirja sisältää (lähes) kaikki treffit mitä tuleman pitää, mutta treffilaatikko sisältää taas tarkemmman tiedon. Jokaisen kuukauden alussa avataan sille kuulle merkitty paketti, josta selviää mitkä treffit tässä kuussa ovat, missä ne järjestetään, sekä laatikosta löytyy kaikki tarvittava välineistö tai tieto treffeihin. Treffikirjasta saa siis osviittaa mitä on tulossa, mutta se, milloin kyseiset treffit ovat, on salaisuus.

Vuosipäivänä juotiin omatekemät mansikkamargaritat, jotka oikeastaan olivat tequilamansikkajäädykkeitä!

Treffikirja ja treffilaatikko

Eiliselle päivälle oltiin sitten sovittu ensimmäiset treffit, vuosipäivänä Tuukkis avasi jo tammikuun kuoren. Tammikuun treffeiksi paljastui Peli-ilta. Ohjeena oli siis, että meidän pitää yhdessä rakentaa maja kotiin, kerätä majaan iso kasa eväitä ja pelata siellä lautapelejä. Noh, näin tehtiin! Me kerättiin kaikki isot viltit, päiväpeitot, tyynyt, tuolit ja pöytätasot yhteen läjään ja oltiin kun pikkulapsia taas! Tosin viinipullon kera. Eli lauantai-illan voi viettää myös kotona röhnöttämässä keskellä keittiön lattiaa itse rakentamassa majassa mussuttaen herkkuja. Ja kyllä, niin voi tehdä 26-vuotiaanakin ilman lapsia.

Meijän majan sisäänkäynti!

Treffi-eväät!

Tuuski ryömimässä kahvikuppien kanssa majaan!

Koska kyseessä oli peli-ilta, piti olla myös palkinnot voittajille. Ja lohdutuspalkinto häviäjälle.

Meillä oli kaiken näköistä dippailtavaa, kahvia, viiniä, limpparia, muttei tosin pelejä. Mie kun reippaana flikkana annoin kesällä muuton yhteydessä kaikki pelit iskälle mökille vietäväksi, kun niillä on siellä enemmän käyttöä. Kotona meillä oli sitten vain Party-Alias ja matka-Alias. Noo me pelattiin matka-Aliasta sitten Piirrä ja Arvaa pelin säännöillä. Ja voin kertoa että kyllä saatettiin vähän hihittää sekä meijän Alias selityksille, että meijän piirroksille. Kaikille tiedoksi, helpoin ja nopein tapa selittää sana TURBAANI on Ahmedin pipo. Tässä myös meidän laadukkaita Piirrä ja Arvaa tuotoksia:

Saaga suunnitteli tuhmuuksia.

Kissat ottivat myös iloisesti vastaan majan ilmestymisen keittiön ja olkkarin väliin. Ne pujahteli sisään ja ulos majaan kokoajan jostain rakosesta, tietysti maja piti yrittää myös kaataa ja katostakin olisi ollut kiva tulla läpi, mutta ei jostain syystä tykätty ajatuksesta! Mutta saatiin oikeastaan nelistään kököttää majassa eilisillan. Oli ihan huippuhauskaa, kerrankin jotain muuta kun telkkarin edessä röhnötystä. Unohtui muuten kaikki muu mielestä, täydellinen mielen tyhjennys ilta siis.

Mei vahti urheasti meijän piirustuksia ja tieysti ponnaria. Rotta seems död tuu.

 Katsotaan sitten mitä seuraavat treffit tuovat helmikuussa tullessaan! Todennäköisesti aion suurimmasta osasta treffejä kirjoitella :)

Jenski

Pumpsean atleetin paluu!

Mä oon vähän sellanen ihminen et kypsyttelen hetken jotain asiaa mielessäni, kunnes jossain vaiheessa se lamppu välähtää (yleensä vähän hitaasti). Tällä kertaa muhittelin taas sitä ikuisuusajatusta et oonks mä jotenkin löysähkön pumpsea? Tulin siihen tulokseen et vaikka urheilen kovasti itteäni sängyn, jääkaapin ja sohvan välillä ja joskus matkustan autolla junalle, niin se ei välttämättä riitä kuntoiluksi! Mulla on vähän sellainen viharakkaussuhde kuntosaliin, eli kun siellä käyn niin se on siistiä, olo on parempi ja ne perusfraasit millä voisin nyt itteäni kehuskella. Mutta sitten kun siellä ei käy ja häviää se tatsi siihen, niin ai että se palaaminen on nihkeää. Kävin aika aktiivisesti viime vuonna salilla sinne elokuulle asti ja sain painoakin pudotettua siinä ohessa ruokavaliolla ja saleilulla. Sitten loppui kesäloma ja alkoi koulu ja mä päätin panostaa kouluun täysillä. Niin täysillä et unohdin et mun täytyy poistua joskus kotoolta pois. Salikiinnostus loppui kuin seinään. Joten mulla kesti siis 4 kuukautta ennenkun se lamppu välähti taas. Ja 21 päivää päälle, ennenkuin sain itsestäni irti et lähden salille. Mietin vaan et miksi sen lampun piti välähtää taas kerran silloin kun muutkin elämänmuutosplösöt lähtee liikkeelle. Pudotetut painot on nyt kerätty melkein takaisin, mutta enemmänkin mua on piinannut jatkuva väsymys, laiskotus ja levottomuus yhtäaikaa.

Todistusaineisto siitä, että olin muka reipas.

Anyway, tänään kaivoin mun salikampsut kaapista esille ja surrautin reippaana tyttönä salille. Join vähän liikaa kahvia ja sydän rytmihäiriöistä ilakoiden painelin salin puolelle. Oon tottunut JEFIT-sovelluksen kanssa jumppailemaan, on kiva kun on itse tehnyt saliohjelmat ja puhelin kertoo mitä liikettä seuraavaksi. Harmi vaan kun sain todeta ettei noussut niitä painoja kun 2/3 siitä mitä viimeksi oli nosteltu ja tämä sovellus teki mulle jopa hienon laskelman siitä. Bitch. Noh, se oli odotettavissakin tämän rötväilyn jäljiltä. Onneksi siellä oli joku mummusalikerho justiinsa samaan aikaan, niin mä sovelluin hitokseen hyvin nostelemaan niitä kilon painoja sinne sekaan. Eikä oikein meinannut mun avokadon siemenen kokoinen ego kestää sitä että piti niillä pikkupainoilla pulata, niin sitten Smithissä kyykätessä alkoi jalkoja örjöttää ja korvissa suhisemaan, tuli nokipalleroita silmämuniin, joten päätin sitten että nyt on jumpattu tarpeeksi ja hurautin Pallomasilla kotia kohti. Niille jotka eivät tiedä, Pallomasi on mun auto. Se on pyöreä italialainen kaunokainen, ferrarinpunainen, subbari löytyy tietysti kontista (ja vivahteikas-mopoauto-muovi-räminä-soundi ekstrana) ja sillä on monia hienoja ominaisuuksia (kuten se, että se osaa itse valita haluaako se ajovaloja ollenkaan vai vaan vähän). Jotkut sitä Fiat Puntoksikin kutsuu, mutta se kuulostaa sieluttomalta.

Mutta tämän päivän reippailu on suoritettu ja se meni paremmin kuin vuosi sitten kun aloitin Fressillä. Silloin sain personal trainer tapaamisen ja tarkoitus taisi olla vähän suunnitella jonkinlaista treeniohjelmaa ja kartoittaa sitä kuntoa alkuun. Ei siinä paljoa tarvinut kartoittaa kun 3 minuutin crosstainerilla taiteilun jälkeen mä pyörryin. Ja sit mä pyörryin pari kertaa uusiksi vielä. Tämä PT-neitokainen oli tietysti ystävällinen, eikä nauranut mulle päin naamaa (vielä silloin), mutta olen kyllä saanut kuulla siitä jälkeenpäin ja on mua sitten pilkattukin. Onneksi ei hävettänyt! Mutta minkäs sille mahtaa kun on tällainen sulavaliikkeinen atleetti luonnostaan.

Jenski

Aloitetaan alusta!

Hip hei vaan hunajapupuset! 

Mä päätin elvyttää vanhan blogini uudestaan. Alunperin aloitin kirjoittamaan Hairizzle-nimistä blogia viitisen vuotta sitten. Blogin tarkoitus oli kasata hiusjuttuja, erilaisia töitä, hienoja ideoita ja muuta sellaista yhteen paikkaan. Huomasin kuitenkin pian, että kun päivät pitkät teki tukkaa töissä, ei into riittänyt tukasta puhumiseen vapaa-ajalla. Aiheet rönsyilivät ihan jossain muualla. Mutta kirjoittelu oli ihan hyvää terapiaa itselle. Alunperin Hairizzle oli toisella blogisivustolla, jota ei nykyisin enää edes ole. Nyt harmittaa kun kaikki vanhimmat kirjoitukset on hävinneet. Luin nämä vanhat Hairizzlen tekstit läpi, mutten halunnut poistaa vanhaa blogia, joten muokkasin sen uusiksi ja säästin vanhat tekstit. Naureskelin itselleni että oonpas mä nolo ja hävettää ittenikin puolesta. Mutta tuskin juttujen taso on mihkään muuttunut, vaikka ikää onkin vähän tullut lisää.

Eli siis kuka?

Aloitetaan siis siitä, että olen Jennileena (26) nimeltäni. Mut ihan Jenski vaan. Olen parturikampaaja ammatiltani ja opiskelen tällä hetkellä Laureassa estenomiksi. Estenomi on kauneudenhoitoalan ammattilainen ja opinnoissa perehdytään pitkälti kosmetiikan kemiaan ja raaka-aineisiin, kauneudenhoitoalan liiketoiminnan kehittämiseen kuten markkinointiin ja mainontaan, sekä kosmetiikan lainsäädäntöön. Siellä ei opetella meikkaamista ja tukanlaittoa, ne on sitten kosmetologi- ja parturikampaamopuolet erikseen. Tavoitteenani oli alunperin kouluun hakiessa päästä opintojen jälkeen hiusalan opetuspuolelle, mutta nyt olen myös todella kiinnostunut tuosta kemian puolesta. Eli saa sitten nähdä mihin sitä lopulta päätyykään! (Puistokemisti?) Olen opintojen ohessa oman alan töissä, mikä on hyvää vastapainoa sille, että jumittaa päivät pitkät koneella. Tää koulutushan on monimuotokoulutus, eli kouluun tarvitsee fyysisesti raahautua vaan parillisten viikkojen maanantaina ja tiistaina.

Mikä ihmeen kulipäärotta?

Jokainen muumeja katsonut saattaa muistaa jakson jossa muumit lähtevät veneellä hattivattien saarelle. Niiskuneiti ottaa vähän damagea hattivattien kanssa ja Niiskuneidin vähät otsatukat kärvähtää. Niiskuneiti parahtaa: "OLEN KULIPÄÄROTTA!", johon muumipeikko ritarillisesti toteaa että "Minä olen aina pitänyt kaljuista tytöistä!". Sillon kyllä kun leikkautin lyhyen tukan niin Tuuski kysyi oonko jäänyt ruohonleikkurin alle. Ei siltä ihan yhtä korrektia vastaanottoa tullu kun Muumipeikolta.

Minun on helppo samaistua tässä kohtaa Niiskuneitiin. Sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa (sukuvika ja suomalaisten kansantauti), joka on vienyt mun tukan aika vähiin ja ne harvat karvat mitä mulla on, katkeilee suhisten lattialle. Mulla on liian usein huonoja tukkapäiviä. Mutta ei se mitään. Niiskuneiti yrittää olla muka sievä, mut oikeasti sillä on vaan keltanen otsatukka ja se on aika pumpsea. On mullakin välillä yritystä! Muuten en oikeastaan tykkää Niiskuneidistä. Nipsu on enemmänkin mun juttu. Sitä pelottaa kaikki, se tykkää syödä ja nukkua ja tykkää kissoista. Mäkin oon vähän pelkuri, tykkään syödä ja nukkua ja möllöttää kotona kissojen kanssa.

En nyt tämän enempää ensimmäiseen postaukseen ala raapustamaan, nyt on se pahin ohi eli tämä nyt on korkattu ja voin alkaa kirjoittelemaan. En aio kirjoittaa päivittäin, kirjoitan sillon kun siltä tuntuu. Mä kirjoitan mun omasta jännittävästä elämästä, siitä kuinka pinnistän aamuisin sängystä ylös, luen kemiaa ja juttelen kissojen kanssa, teen jonkun uroteon kuten leipasen jonku herkkusen tai käyn salilla. Jaan myös todennäköisesti itelleni tärkeitä biisejä tänne. Oon myös vähän shopaholic, eli tulen varmasti myös jatkossakin esittelemään mun halpoja rytkyjä täällä. Että kyllä näin fancyä elämää kantsii alkaa seuraamaan.

Kiitos ja kumarrus!

Jenski