Ajankulusta.

Ei nyt ihan ikäkriisi kyseessä, mutta jotain sinnepäin. 

Jotenkin havahduin tässä jokin aika sitten ajan kulkuun. Se alkoi hämmästelynä siitä, että tajusin että mun kissat on vanhoja. Että olen ne hoiviini yli seitsemän vuotta sitten. Siitä tajusin, että ehdin Tampereellakin asua kuusi vuotta ennen kuin sieltä muutin pois. Viimeisestä muutostakin on jo yli 7 kuukautta. Vaikka ihan justiinsa muutettiin. Ja ihan justiinsa alkoi koulukin, mutta pian on jo ensimmäinen vuosi opintoja pulkassa. Ja Facebookki muistuttelee sellaisia asioita kuin "Hei olet ollut tämän tyypin kanssa kavereita Facebookissa jo seitsemän vuoden ajan." Ja sitten hoksaat että enpäs ole nähnyt tätä tyyppiä pitkään aikaan. Ja kun alat laskemaan mielessäsi että "Jaa, ollaan nähty lukiossa varmaan sitten viimeksi.." Kunnes hoksaat että siitäkin on aikaa kohta kahdeksan vuotta. KAHDEKSAN VUOTTA?!

Musta se on aika paha jos mielessään kuvittelee olevansa kaveri jonkun kanssa ja sitten tajuaa että hipshei ei olla nähty kahdeksaan vuoteen. Facebook ehkä tekee mulle sen tepposen  että näet tietyn ihmisen päivityksiä seinälläsi ja jotenkin kuvittelet siten pitäväsi yhteyttä. Vaikka todellisuudessa yhteydenpitoa ei ole, eikä kyseinen henkilö edes tiedä välttämättä kuka päivityksen on lukenut. Melkein 200 "kaveria" Facebookissa, mutta kuinka monen kanssa todellisuudessa on yhteydessä, tekemisissä tai kaveri? Jokaisella on varmasti listalla paljon ihmisiä, jotka ovat siellä vain koska täytyy olla. 

Tämä kuva on muistaakseni vuodelta 2005 tai 2006. 10-11 vuotta? Toivottavasti plikat ei haittaa että teidän kuvat on täällä. Jens, Enrique ja Carlos.

Elämän aikana on paljon ihmisiä, toiset tärkeämpiä kuin toiset, toiset isommassa roolissa ja toiset pienemmässä roolissa. Elämässä on paljon ihmisiä, jotka haluaisit pitää lähellä, kenen kanssa on ollut kivaa, mutta harvat tyypit on kuitenkin lähtenyt mukaan, useimmat pudonneet matkan varrelle. Joidenkin ihmisten kanssa olet ajatellut ja yhdessä puhuttukin, että aina ollaan sitten kavereita ja pidetään yhteyttä. Että soitellaan. Mutta niin se vain on käynyt, ettei parin viestin jälkeen ole pidettykään yhteyttä. Elämäntilanteet muuttuneet, töissä kiirettä, ei ole rahaa, opinnot vievät niin paljon aikaa. Vapaat eri aikaan. On lapsia ja harrastusta ja salilla pitäisi ehtiä käydä. 

Joitakin ihmisiä kun näkee pitkänkin ajan jälkeen, niin tuntuu kun olisi ihan vasta nähty. Juttua riittää ja voidaan melkeinpä jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Vaikka siitä olisi todella pitkäkin aika. Jokin aika sitten näin yhtä ystävää, jonka kanssa ei oltu vuosiin tavattu tai pidetty edes yhteyttä. Ja se oli niin positiivinen yllätys, jäi hyvä mieli pitkäksi aikaa tästä tapaamisesta. Ja nähdään toistekin, uusintatreffit sovittukin. 

Sitten on ne ihmiset, jotka ovat olleet joskus todella tärkeitä, mutta huomaat jossain vaiheessa, ettei puhuttavaa enää oikeastaan ole. Eikä mitään yhteistä. Ehkä elämäntilanteet ovat kovinkin erilaiset, tai vain olette muuttuneet toisenlaisiksi kuin olette ennen olleet. Arvomaailmat muuttuneet. Niin tapahtuu. Sitä huomaakin, että joskus niin rakas ihminen on sinulle nykyään tuntematon. 

Sitä ei koskaan tiedä ketkä lähtee ja ketkä jää. 

Jenski