Year of dates #2: Talviulkoilupäivä

Mä vähän arvelinkin kun avasin tuon blogin uudestaan, että käy näin että vähän jää se kirjoittelu. Sitä se vähän on kun on koulu ja työt ja mun tärkeä Mäntsäläläisen crazycatladyn elämä. Mutta en ole jaksanut ottaa asiasta stressiä! Mä oon aloitellut kaikenlaisia päivityksiä, mutten mitään ollut saanut valmiiksi julkaisukuntoon. Nyt kuitenkin haluan nämä Year of Dates-treffit julkaista, koska ne on olleet sellaisia pieniä ihania valopilkkuja, mitä on ollut kiva odotella ja treffit ovat pääosin olleet onnistuneita. Edelliset treffithän olivat majanrakennustreffit, eli peli-ilta. 

Kun mennään ajassa niinkin pitkälle kuin helmikuulle, oli vuorossa Talviulkoilupäivä-treffit. Treffipäivä kun koitti, olimme päättäneet lähteä luistelemaan. Ohjeistuksessa oli valittavana sukset tai luistimet ja eväät matkaan. Noh, ajelimme sitten ympäri maita ja mantuja luistimet matkassa, mutta kas kummaa kun ei helmikuussa enää löytynytkään jäädyttyjä luistinratoja saati aurattuja järviä. Tästä sitten meinasi mennä herne sieluun saakka, mutta teimmekin radikaalin ratkaisun ja lähdimme iltaselala yökylään porukoille. Koska sieltä löytyi sitten sukset. Aamulla ihana äiti pakkasi meille eväksiä matkaan ja iskä etsi jostain varaston perukoilta hieman pölyttyneet sukset meille. Sai oikein rätillä pyyhkiä. 

Saatiin sitten sukset jalkaan, ja suorastaan se oli ihan kamalaa. Ajatuksena se oli tosi romanttista, että lähdetään yhdessä vähän hiihtelemään. Molemmat oli hiihtänyt viimeksi joskus yläasteella, että vähän saattoi taidot olla ruosteessa. 

Mä olin oikein tyytyväinen siitä että Tuukka kaatui ensin, oikeastaan niin tyytyväinen että sain nauruhepulin ja vedin ite lipat minuuttia myöhemmin. Mutta tästä ei ole kuvamateriaalia todisteeksi, joten oikeastaan sitä ei edes tapahtunut!

Tuuskin taiteilua sauvalla. <3 :D

Talvieväkset, suklaakakkua, mandariineja ja kahvia. Mitäs sitä muuta kunnon hiihtäjät tarvitsee!

Tuuskia ei edes tarvinnut auttaa!

Mutta oikeastaan oli aika kivaa, hiihtäminen oli oudokseltaan rankkaa. Eli ei me mitenkään gasellin kepeästi vedelty, mutta sai takamukset kipeiksi ja polvet mustelmille. Mutta ei tästä mitään intohimoa kyllä syntynyt talviurheilua kohtaan. Ja meitä pilkattiinkin hieman. Hieman. 

Että mukavaa kesää, onneksi ei ole talvi!

Jenski