Ulkona sataa vettä ja tuulee ja on kylmä ja ei huvittaisi lähteä töihin. Heräsin jo kahdeksalta itse vaikka töihin täytyy mennä vasta 11:30. Siihen onkin aikaa huimat 50 minuuttia. Leivät oli homeessa ja maitopurkista tuli klönttejä. Tää on näitä päiviä mitkä alkaa jo näin, joten parempi olisi ehkä nukkua tän päivän yli.
Minä tänä aamuna, tää oli pirtein kuva mihin pystyin :D
'
Pukkilassa maanantaiaamuna otettu kuva. Paita tuunattuna ja silleen. :)
Viikonloppu on vietetty Pukkilassa ja Askolassa, mulla oli kolmen päivän vapaaputki. Olin koko viikon odotellut että lauantaina mentäisiin äitin kanssa shoppailemaan. Äiti on ollut kipeänä ja oli vähän flunssainen vieläkin, mutta mä lupasin äitille että mä ajan ja vien sen vaan shoppailemaan ja kaupoilla vedän vaikka Stigalla äitiä perässä ettei se jämähdä matkan varrelle. Tulin lauantaiaamuna äitin ja iskän luo, äiti olikin jo valmiina odottelemassa että mentäisiin. Kävin ulkona moikkaamassa pihahommia tekevää iskää ja vaihdettiin pikakuulumiset ja halit. Olin jo melkein päässyt takaisin talolle asti kun iskä huusi kovaan ääneen että "Jenniiii tule ottaa mansikkaa suukkoon". Mua naurattaa vieläkin se kommentti, ja mä tosiaan kävelin takaisin iskän luo alapihalle ja hain iskän löytämän yhden mansikan :') <3 Me ajettiin Lahden Karismaan ja ihan ensimmäiseksi pohdittiin että mitähän me tarvittais ja haluttais ostella. No mihinkäs muualle me mentiin shoppailemaan kuin apteekkiin ensimmäiseksi. Osteltiin iso kasa lääkkeitä ja mentiin yhteen ihanaan kahvilaan sitten napsimaan niitä nappuloita naamaan. Ei voitu kuin nauraa kikatella että miten tää on mennyt tähän että shoppailupäivä aloitetaankin pillereitä (kirjoitin eka pippeleitä :D ...) popsimalla ja apteekkireissulla. Ollaanko me vähän jotenkin vanhoja. Sitten tietysti piti etsiä vessat ja kun kaikki tää lysti oli suoritettu niin aikaa oli mennyt jo varmaan yli tunti. Tässä kahviosta kuvat, se oli tosi kiva kahvila, taisi olla Lauantai-niminen pikakotiruoka kahvila/ravintola, joka oli ihan kivasti sisustettu.
Jenni odottaa että saa syödä jo nusvinssia!
Meijän eväät, äiti otti kahvin (paljon kermaa!) ja voisilmäpullan ja mä tuplasuklaa muffinsin keisarin morsian teellä!
No kun iski hätä! Päivän shoppailuasu oli uusimmat ostokset edellisestä postauksesta, kuten jo aiemmin mainitsinkin, en pääse töissä oikein käyttämään niitä vaatteita mitä haluisin käyttää :(
Tässä äitin kanssa ollaan shoppailemassa yllätys yllätys kenkiä, ja löyty iso peili, oli pakko ottaa pakollinen peilikuva :D
Me painettiin koko päivä kaupoilla ja tehtiin ihania löytöjä, Karisman jälkeen mentiin vielä käymään Kärkkäisellä, ja loppujen lopuksi kävi niin että äitillä taisi olla tehokkaammat tropit kun mulla, sillä mä hyydyin ensin, yleensä tää on toisinpäin! Mä rupesin kitisee nälkää ja väsymystä ja äiti vaan nauroi mulle. Syötiin sitten Kärkkäisellä (pahaa) ruokaa ja mentiin siitä kotiin. Olihan se jo lähemmäs kyllä viittä ennenkun oltiin takaisin kotona. Päivä oli kertakaikkiaan kiva ja tuli juoruiltua tyttöjenjuttuja ja kikatettua ja osteltua.
Siinä kaikki meijän ostokset, äiti sovittelee uutta villatakkia. Ja kuten huomata saattaa, yksi ostos on sensuroitu, vinkkiä voi antaa että lahjan saaja on vielä massussa ja hänen äitinsä saa availla tuon paketista viikon päästä. :) Olkaapa hyvät Karoliina ja Kerttu-Ilmari !
Uusi käsikoru löytyi myös :) Bijou & Brigitte.
Tuo mekko ja pipo oli mun ehdottomat suosikit mitä kaupoilta löytyi! Mekon äiti jo tuunasikin lyhyemmäksi niin siitä tuli sitten paita ja on näin monikäyttöisempi. Bad Hair Day-piposta jo onkin revitty viikonlopun aikana huumoria ihan tarpeeksi, mietin että alan jakamaan näitä pipoja aina asiakkaille silloin kun ei mene hommat ihan putkeen :D Paita H&M ja pipo Doris.
Kasvonaamiotkin lähti mukaan H&M:sta.
Paita Seppälästä ja housut Kärkkäiseltä. Housut tosin paljastuivat pettymyksiksi, ne nukkaantuivat jo vuorokauden käytön jälkeen, eivät olleet kovin laadukkaat vaikka niiltä hintaa löytyi mun lompsalle vähän liikaakin. :/
Ostin myös hoitosävyn tukalle, koska väri oli jo aika haalistunut.
Äiti osti itselleen myös korkkarit jotka näkyvät ensimmäisessä kuvassa, ruskeat kiilakorkokorkkarit jokapäiväiseen käyttöön.
Sain myös lahjan viikonloppuna yllättävältä taholta. Sellaiset lahjat on aina parhaimpia joita ei osaa odottaa, tulevat puuntakaa ja tämä oli vielä sellaiselta henkilöltä jolta sitä en osannut odottaa. Sain Iiron veljeltä tuliaisia hänen ulkomaanreissultaan, ja hän oli tuonut minulle hajuveden. Minusta se oli jotenkin niin liikuttava ele että olen vieläkin tästä lahjasta riemuissani. Olen myöskin miettinyt paljon ystäviäni ja läheisiäni, kuinka erilaisia he kaikki ovat ja kuitenkin olen onnistunut löytämään elämääni aivan täydellisiä loistoyksilöitä. En tiedä mistä hyvästä olen sitten ansainnut niin ihania ystäviä, viikonloppuna taas sain kiittää Riikkaa tuhat kertaa siitä että hän vain on niin ihana tyyppi. Joskus kun oikein on meinannut vaipua masennukseen ja siihen typerään uhoon että yhyy mä olen ihan yksin ja kukaan ei rakasta mua, niin ei voi sitten muuta kun katsoa peiliin ja miettiä kuinka ääliö itse on. Sitä vaan meinaa aina välillä unohtaa ne tärkeimmät. Vaikka minunkin parhaimmat ystävät ovat hajonneet vähän sinne sun tänne, niin eipä mulla enää nykyään tule koskaan sellaista tunnetta ettei olisi ketään kelle puhua tai että murehtisin ja angstaisin yksin. Eli ehkä voin lähettää rakkaille terveisiä ja kiitoksia Porvooseen, Imatralle, Pukkilaan, Iittalaan, Tampereelle, siitä hyvästä kun mun ystävät vaan on ihan parhaita! Puss <3
Tässä tärkeä biisi ja ihana video frendeistä. Ross <3
Eilisen aamupala. Ja kyllä, mä katselen omia kuviani FB:ssä. :D
Tänään on ollut taas harvinaisen pitkä päivä, en tiedä johtuiko se hiljaisesta aamupäivästä töissä vai muuten vaan puhelimen kyttäämisestä vai mistä, odottelin myös lääkärin soittoa kun piti reseptiäkin uusia. Ei muuten sitäkään ole tehty enää helpoksi, sähköiset reseptit ovat ihan kaunis ajatus varmasti, mutta tiedä nyt sitten kuinka toimiva. Eniveis, päivä muuttui levottomaksi jo heti taas siinä vaiheessa kun aloin tekstailemaan Riikan kanssa (jota teen kokoajan all day everyday), kiitos ihanan WhatsApp-sovelluken. Keksimme että toinen laittaa hymiön, ja toinen ottaa itsestään kuvan sillä ilmeellä mikä hymiössä on ja lähettää toiselle. Meinasin kuolla nauruun, ja kuvia napsiessa käväisi ajatus mielessä että nyt jos Marie tulee töihin niin se kääntyy kyllä kannoillaan ja miettii että "En mä ole täällä töissä..". Tässä voitte ilahtua olkaa hyvä!
Keskustelut jo ennen kymmentä...
Hihiii !
Ja kyllä, Riikka on mun puhelimessa nimeltä Kiimalima. Enkä edes aio selittää miksi.
Aamunpelastajat
Ja nyt tyttöjen juttuihin. Mä oon jo pitkään halunnut tehdä tän postauksen, mutta en ikinä ole muistanut tai jaksanut tai vaivautunut, nimittäin ihQ meikkipostaus. Otin kuvat aamulla itsestäni kun revin itteni suoraan sängystä meikkipöydän ääreen ja mitä teen ennenkun koen olevani valmis töihin menoon. Eli pikainen työ arkimeikki ja tukan laitto. Nää pidennykset on helpottanut mun aamuja ihan suunnattomasti, koska ne menee itsekseen nätisti kiharalle, ja vielä kun yöllä pitää ne yhdellä paksulla letillä, ne on aamulla jo valmiiksi hyvin, kunhan vaan harjaa ja vähän silottaa pintaa. Ainoa huono puoli pidennyksissä tosin on se, että ne kuivuu ihan tajuttoman hitaasti eli ei todellakaan tee mieli jokapäivä niitä kastella kun käy suihkussa, joten mä joudun pidentämään pesuväliä 1-2 päivällä. Onneksi mulla on hyvä tuote millä saa pidennettyä pesuväliä, Osiksen kuivashampoo nimittäin. Sillä saa kyllä helposti harmaan tukan jos suihkuttaa suoraan jakauksen kohdalle tai otsatukkaan, eli vinkiksi kuivashampoota kokeileville, suihkuttakaa molemmin puolin jakausta ihan tyveen, pari senttiä jakauksesta ja sormin hieroo ja pöllyttää sen sinne jakaukselle, samoin otsis, suihkuttaa alapuolelta ettei tee harmaata pölytukkaa!
Ennen kuva ilman tukanlaittoa tai meikkiä
Jälkeen kuva kun tukka ja naama on paikallaan
Pidennyshius pörrööntyy niin paljon helpommin että sitä tarvitsee kosteuttaa vähän pitkin päivää ettei se räjähdä ihan käsiin. Mä oon laittanut Bonacuren Miracle Oilia jo pidemmän aikaan aina pesun jälkeen kosteeseen tukkaan, ja nyt kun on pidennykset niin myös kuivaan tukkaan aamulla, silottaa sen pinnan ja saa latvankin kiiltämään. Huippuihana tuote, suosittelen kyllä ihan jokaikiselle naiselle! Ja mun arkimeikkiarsenaaliin kuuluu meikkivoide, joka tänä aamuna oli Maybelline Dream Matte Mousse, sain sen äitiltä kun se oli ostanut liian vaalean sävyn. Hauska sattuma kun oltiin just Marien kanssa puhuttu että sen mielestä se on tosi hyvä meikkivoide ja mä sanoin että "nääh, musta on plaah" ja nyt se on mulla itselläni ja onhan se kyllä aika hyvä! Kulmat piirrän Lumenen harmaanruskealla kulmakynällä, sitten vaalea ihonvärinen pohjustusluomiväri, ohuet rajaukset eyelinerillä joka pitkään mulla on jo ollut sama eli Rimmelin Glam Eyes-liquid liner. Sitten päivästä riippuen joko lämmin tai viileä ruskea luomiväri luomivakoon ja ripsarit (poskille). Varjostukseen käytän Oriflamen puuterihelmiä, mulla on ruskeat aurinkopuuterisävyt ja seassa ihan muutama äitiltä nyysitty punasävyinen helmi. Eli tosi neutraalimeikki mulla on aina arkena, iltameikki on sitten erikseen. Huuliinkaan en käytä töissä kun huulirasvaa. Muutenkin oon töissä käydessä huomannut että mulla on aina ne samat vaatteet, mulla on vaatekaappi pullollaan ihania vaatteita mitä en ikinä ehdi käyttää, koska en töihin niitä yksinkertaisesti voi enkä viitsi laittaa. Muuten on kaikki vaatteet sitten karvoissa ja väritahroissa, ei voi käyttää oikein roikkuvia koruja kun ne jää sitten kokoajan kiinni jokapaikkaan ja leikkaan vielä koruun, ja käsikorut ja sormukset ei ole pesupaikkayhteen sopivia. Joten mulla on aina samat farkut, joku toppi ja sitten työtakki päällä. Ei kauheasti vaihtelua.
Iiron päättötyönä tekemä ihana meikkipöytä, mahtuu kaikki purkit ja purnukat samaan paikkaan!
Joskus mietin et ihankun mulla olisi liikaa meikkejä.. Sit mitään ei kuitenkaan raaski koskaan heittää pois.
Meikkipöydässä on Iiron suunnittelma kätevä peilinliikuttelujuttu, koska mä olen niin sokea myyrä etten näe ilman että saa peilin ihan nenän eteen. Sen pystyy viemään joko ihan taakse, tai sitten siirtää ihan etureunaan että varmasti näkee! Tosi kätevä..
Oon myös funtsinut salikauden avaamista taas, mutta mulla ongelmaksi on koitunut salinvalinta. Musta on tosi tyhmää että jokapaikkaan pitää aina sitoutua, koska mä tiedän että jaksan kerralla panostaa salilla käymiseen aktiivisesti jonkun 4-5kk, ja varsinkin nyt kun tulee talvi niin ihan kun mä jaksaisin töiden jälkeen vielä lähteä raahautumaan bussilla -30 pakkasessa bussilla pitkin kaupunkia. Pah. Siksi mulle olisi niin hyvä vaihtoehto kun mun työpaikan samassa rakennuksessa on GoGo, jonne maksaa vain 18e/kk (vuoden sitoutuminen)! Ja tiedän että se on kiva sali koska mulla käy siellä jopa kavereita ja tuttuja, eli ei tarvitsisi yksin käydä. Ainoa huono puoli tässä ihanuudessa on se ettei siellä ole jumppia tai spinningiä joissa mä ihan hirveästi tykkäisin käydä!
Toinen sali minne haluaisin mennä, on Fressi Tampereen keskustassa, sielläkin mulla käy kaveri, josta varmasti saisin oman personal trainerin jos nätisti lahjoisin. Ja hyvä salikaveri oliskin. Mutta sinne taas rajoittaa tosi suolainen hinta! Sinne maksaa nettisivujen mukaan min. 63e/kk (vuoden sitoutuminen - 105e/kk (ilman sitoutumista).
Kolmas sali on mun ihana rakas Elixia jossa tykkäsin ihan hirveästi käydä, ja Elixialle tullut se uutuus ettei tarvitse enää sitoutua. Sinne maksaa 63e/kk (vuoden sitoutuminen) tai 63e/kk (ilman sitoutumista +49e jäsenmaksu kerran). Mutta tässä taas se huono puoli että Elixiaan on pisin matka, autolla pitäisi ajaa keskustan läpi kaupungin toiselle puolelle tai sitten bussilla niin että tulisi 1,5km kävelyä. Ja nyt te ajattelette että hyi mikä laiskalöllerö, menee salille muttei voi kävellä 1,5km bussille. Joo niin olen, tiedän, mutta valitettavasti olen niin mukavuuden haluinen, etten halua salilta tullessa suihkunraikkaana lihakset velttoina kävellä siinä -30 pakkasessa bussille ja toivoa että se ehkä tulee tunnin sisään. Ei vaan ole mun juttu. Ja sitten en haluaisi olla autoriippuvainenkaan. Eli kysymys, mikä näistä?
Mulla on ollut viimekuukausina vähän haparoivat fiilikset. Tänään aamulla kun mä tulin töihin, mä näin variksen joka yritti kovassa tuulessa laskeutua lipputangon nupin päähän. Se räpytti vaikka kuinka kauan ja tasapainotteli siellä ja haki tasapainoa ettei ressu tippuisi. Siellä se istui ja aina tuulenpuuskan mukana meinasi pudota. Siltä multa vähän on tuntunut. Siinä rajalla putoaako vai ei.
Mä pähkäilin pitkään että laitanko tästä alkuperäisen version vai remix-version, pidän molemmista ihan hirveästi, mutta ehkä Tiëston versio on enemmän sitä omaa mitä nykyään kuuntelen. Rakastan Musen Resistance kappaletta ja siitä tulee niin riipiviä muistoja, mutta toimii remix-versiona ihan yhtä hyvin.
Pistäkää soimaan ja lukekaa tämä. Ainakin minulle sai silmät kosteiksi.
"Oikeilla rakkaustarinoilla ei ole onnellista loppua, koska oikeat rakkaustarinat eivät lopu koskaan. Tiedät olevasi rakastunut, kun vaikein asia on sanoa hyvästi. Älä koskaan anna kellekkään kaikkeasi, sillä kun elämäsi rakkaus jättää sinut ja sanoo "voimme edelleen olla ystäviä" se on sama asia kun koirasi kuolisi ja äitisi sanoisi " voit edelleen pitää sen ". Jos et saa jotain ihmistä ajatuksistasi pois, ehkä hänen kuuluukin olla siellä. Kun todella rakastat jotain, olet valmis päästämään irti, jos hän tulee takaisin se on tosi rakkautta, koska tosi rakkaus on aina vaivan arvoista. Älä koskaan luovu asioista jotka saavat sinut hymyilemään. Se satuttaa kun rakastat jotain, mutta et saa pitää häntä sylissäsi. Kun kasvamme, opimme, että se ihminen kenen ei koskaan pitänyt pettää meitä, luultavasti tekee sen. Elämäsi suurin haaste on löytää joku, joka tietää kaikki virheesi, eroavaisuutesi ja mokasi, mutta edelleen rakastaa sinua. Rakkaus on kuin sota, helppo aloittaa, vaikea lopettaa ja mahdoton unohtaa. Maailman hienointa ja kauneinta asiaa ei voi tuntea, eikä nähdä, vaan se pitää kokea sydämellä. Älä koskaan riko sydäntä joka oikeasti rakastaa sinua. Älä satuta häntä tai vaihda toiseen. Älä odota enempää kuin hän voi antaa. Hymyile kun hän tekee sinut onnelliseksi, huuda kun hän tekee sinut vihaiseksi ja kaipaa kun hän ei ole kanssasi. Ota kuvia, naura liikaa ja rakasta niinkuin sinua ei olisi koskaan loukattu. Jokainen 60 sekuntia, jotka vietät vihaisena on minuutti onnellisuudesta pois jota et koskaan tule saamaan takaisin."
Sain tällaisen tunnustuksen tasan tarkkaan 6 päivää sitten Pelkurin Päiväkirja blogista, ja olen tosiaan niin urpo ja vähän lueskellut blogeja etten hoksannut edes mikä tämä on, ennen kuin vähän Googlettelin et heiii mikäs tää tämmöinen juttu on. Eli selvyydeksi itselleni ja muille että tämä Liebster Blog on tunnustus tai palkinto blogille jolla on vähän lukijoita, mutta on suosikki jollain tapaa. Liebster tarkoittaa "rakkainta" tai "rakastettua", mutta se voi tarkoittaa myös suosikkia. Eli kiitos paljon tästä EevaMaria <3
Mä en valitettavasti hirveästi lue blogeja vaikka itse tykkäänkin kirjoittaa, mulla on vain muutamat rakkaat blogit joita seuraan päivittäin ja odottelen uusia päivityksiä. Tuo Pelkurin Päiväkirja on mun ehdoton suosikki ja rakastan tuota blogia, ja annan omat tunnustukseni vain näille kahdelle joita seuraan yhtä suurella vimmalla ja rakkaudella. Daily Dose of Me Kaizukaisen blogi
Töihin menossa. Jaksoin jopa suoristaa ton reuhkan!
Taas viikko vierähtänyt, aika menee periaatteessa hirveän nopeasti vaikka yksittäinen päivä tuntuu aina menevän hitaasti. Viikko oli taas työntäyteinen, mulla oli ensimmäinen iltavuoroviikko (11:30-19:30) yli kuukauteen, mutta tästäkin viikosta olin yhden kokonaisen päivän vaan iltavuorossa, koska olin joitain päiviä yksin töissä ja toisessa liikkeessä. Ja keskiviikkona oli Schwarzkopfin Essential Looks-koulutus, missä oli talven ja syksyn muotijuttuja ja uutuuksia. Mä olin ihan liekeissä siellä koulutuksessa kun avausbiisinä soi Marilyn Mansonin Rock is Dead. Sitä kappaletta en ole kuunnellut kyllä muutamaan vuoteen, tuli jotenkin nostalginen fiilis ja samaan aikaan semmoinen ihmeellinen kipinä ja innostus. Musta se on niin jännä miten musiikki saa tuntemaan niin outoja tuntemuksia ja jos muuten ei uskalla tuntea mitään tai antaa tunteille valtaa niin sitten jotkut kappaleet vaan on sellaisia ettei sitä pysty estämään. Ehkä musiikki siksi on mulle niin tärkeää. Nyt soi sitten tänään taas Armin van Buuren.
Aamupala :)
Tää oli ensimmäinen aamu hirveän pitkään aikaan kun heräsin kotona niin ettei tarvitse mennä mihinkään, ja myös että olen KOTONA ja herätään Iiron kanssa sitten kun ei enää nukuta. (eli 8:18, jos olisi ollut arkiaamu niin kello olisi soinut 8:20, eli unirytmi 10+!) Mä nousin ensin ja tein meille sitten aamupalaa pitkästä aikaa ja syötiin ja katsottiin Simpsoneita nauhalta. Ihana aamu kyllä!
Viime viikonloppuna olin taas Pukkilassa ja Porvoossa, ja pitkästä aikaa sain hetken viettää aikaa ihanan Evani kanssa, me nähdään ihan turhan harvoin. Eva on erikoinen tapaus, (ja tämä on kohteliaisuus niin paljon kun vain voi olla) ja aivan uskomaton ihminen, epäitsekkäimmästä päästä. Tässä kuva Amarillosta jossa kävimme syömässä, (kiinalainen ei ollut auki!) ja jossa hajamielinen ja hieman pihalla oleva tarjoilija nimesi mut Amazooniksi. Thanks, just sen lisänimen mä itselleni kaipasinkin :D
Mutta joo, Eva on tyttö jolla ihan hyvin voi olla kyniä tukassa ja prätkähiiri takinkauluksessa :) <3
Torstai-iltana luikahdin töiden jälkeen Katin kanssa Ideaparkin parantamaan maailmaa, mutta se lähtikin ylläripylläri taas räpylästä ja se muuttui suunnitelemattomaksi shoppailuksi Gina Tricotissa jossa piti piipahtaa pikaisesti (eli siellä meni n. 45 minuuttia) ja ähelsimme kovaäänisesti sovituskopeissa (omissamme) ja aiheutimme varmasti pahennusta muissa hienostopimuissa jotka ei varmaan käy koskaan edes vessassa. :D Mutta mukaan lähti farkut, liian tiukat ja liian kalliit, mutta ihanat silti. Kati taisi ostaa samat housut, noin puolet pienempänä tosin ja erivärisenä. Ja ostin myös teltan kokoisen paidan, vähän lihomisvaraa :D Ei vaiskaan, hieno paita se on, lepakkopaita. Tosin siinä on tosi kriipi tyyppi siinä kuvassa.
Uudet farkut (Lisa) Gina Tricot 29,90 ja paita 19,90e.
Toi tyyppi on pelottava :D
Kati vei mut myös extempore jalkahoitoon Ideaparkin Lagoonissa, jonka suoritti pikkuriikkiset kalat. Se tuntui tosi kummalliselta aluksi, teki niin mieli kiljua kun upotti jalat veteen ja ne kalat hyökkäsi jalkoihin kiinni ja alkoi imutella ! Äkkiä siihen tottui, se tuntui lähinnä että jalat olisi poreilevassa vichy-vedessä. Se oli tosi kivaa :)
Siellä niitä Garra Rufoja menee!
Kati ja kalat! <3
Meille avattiin viereen töissä uusi kahvila, ja Marie kävi heti hakemassa meille pikku donitsit, ihan sikahyvää ja aika massiivisen kokoiset oikeesti.
Semmoista taas tällä kertaa. Tässä biisi joka on Gangnam Stylen esittäjältä PSY:lta, ei ihan niin hyvä kuin edellä mainittu, mutta sika hyvä silti! Bilejalka vähän vipattais.. Mut pah, eikun taas huomenna töihin. Grrrrhh.
Ja tämän linkitti rakas serkkutyttöni kun kaipasin jotain uutta mukavaa, tässä aivan ihanat sanat. Hyvin erityyppinen kuin mitä normaalisti kuuntelen, mutta tykkäsin tästä :)
Why are the things that I want to say
Just aren't coming out right?
I'm tripping on words
Rakas muruseni Tiitski kävi kyläilemässä eilen, laitettiin Tiian megaöveri-ihQ-tukka kuntoon, värjättiin, leikattiin ja laitettiin ripset ja kulmat. Ja tietysti juotiin teetä, syötiin sipsejä ja juoruttiin, ja perinteisesti otettiin mitä hehkeimpiä kuvia. Latailin kuvat äskettäin koneelle ja naureskelin että tuli niitä kuvia muutama napsittua, tasan sata. Meinattiin kuolla nauruun siinä ohessa. Poimin sitten kuvista parhaat palat tällaiseksi kollaasiksi, näitä on Tiian kanssa harrastettu ennenkin. Loissstavaa.
Ensimmäinen kuva taisi olla kaikista ensimmäinen, mun psykosilmät, tuli vahingossa. Tässä on lopputulos kun yritetään olla söpöjä! Huomatkaa kolmannen kuvan Tiian surullinen irtopää. Ja anteeksi Tiia, laitoin myös vikan kuvan, se naurattaa mua ihan hitosti :D
Aftersexparty
Olen myös edelleen hyvin tyytyväinen mun tukkaan, se on vaan niin ihana, ja tänään kun aurinko vähän pilkahti aamulla ennen kahdeksaa, niin nappasin muutaman kuvan väristä. Ihan noin punainen se ei kyllä ilman aurinkoa ole. Ihana silti!
Mukavaa viikonloppua! Anteeksi vähän väsynyt biisivalinta, mutta tää nyt vaan soi mun päässä, no can do :D
Nyt olisi sitten vihdoin ja viimein ainakin sadan vuoden odotuksen jälkeen laitettu ne pidennykset. Ja kaupanpäälisenä tuli otsatukka! Jossa näytän taas 13 vuotiaalta ja lisäksi hamsterilta. Onhan mulla isot posket jo muutenkin mutta pitäähän nyt niitä vielä korostaa ! :D Tässä nyt olisi sitten tukkaa!
Rakastan mun uutta tukkaa! Mitäs pidätte?
Tästä tulee taas illan trancepläjäys. En tiedä miksi pidän tästä biisistä niin hirveästi, tää on sellainen mikä mulla on soinut taustalla jo muutaman päivän, ollut soittolistalla jo pitkään mutta nyt vasta olen herännyt siihen että tämä on hyvä.
Tänään avasin virallisesti syksy ja talvikauden, nimittäin komensin Iiroa hakemaan häkkivarastosta pipot, kaulaliinat ja kaikki talvivaatteet. Keräsin isosta jätesäkistä kaikki suosikkitalvivermeet. Ja kävin myös Seppälässä shoppailemassa tänään ruokkiksella ja ostin syksyksi itselleni ihanan toppaliivin. Tykkään kauheasti kun siinä on huppu ja ihana karvareunus, se menee hyvin syksyn siihen asti kunnes on todettava että on talvi (mun mittakaavassa jo varmaan lokakuun alussa kun on alle 10 astetta lämmintä). Lisäksi mua on palellut tänään lähes kokopäivän, ja oon ollu todella levoton. Olin jo aamusta asti heti herättyäni tosi hermostunut ja levoton, eikä tähän ongelmaan helpotusta tuonut yhtään se että join kupin kahvia. Mä en oikeastaan juo ikinä kahvia, sillä en jotenkaan vaan kestä kofeiinia. Kestän sen verran mitä on mustassa teessä ja cokiksessa, mutta kahvi on mulle jo ihan liikaa, saati sitten energiajuomat. Tästä kahvinjuonnista joutui kärsimään työkaveri Marie, jonka perässä kävelin tänään töissä ja höpötin, tuijotin ja äänitehostin sen syömistä, kikatin ja hepuloin. Hepuli jatkui myös yksin takahuoneessa silloin kun mulla ei ollut asiakasta mutta Mariella oli. Ja taas oli tämä tilanne että meinaan alkaa nauramaan asiakkaan aikana ihan ilman syytä. Yleensä tällainen perseestä asti lähtevä nauruhepuli alkaa juuri silloin kun asiakas on joku todellinen hapankaali josta ei hymyä irtoa millää. Se tilanteen vakavuus alkaa sitten naurattaa aina vaan lisää. Eniveis, join kahvia, tällä kertaa siitä aiheutui vain hepuli, ei mahakipua tai sydämentykystä tms. mitä yleensä tulee. Ehkä oli tarpeeksi laihaa kahvia? Mutta levottomuus vain paheni, voisin melkein jo luonnehtia olotilaa neuroottiseksi. Löin myös vessassa käydessä pääni sellaiseen metalliseen rumaan tamppooniroskikseen, joka sijaitsee niin matalalla ettei siihen ole tarkoitus koskea kuin silloin kun sinne on aikeissa tunkea jotain. Mä ilmeisesti yritin tunkea pääni sinne. Jessus mikä kuhmu päässä!
Seppälän pakolliset sovituskoppikuvat!
Olen myös pohtinut olevani riippuvainen monesta asiasta. Listasin tähän asiat joista olen riippuvainen:
Kännykkä. Itselläni on Samsung Galaxy Ace, sain sen heinäkuussa. Olen aina ollut puhelinriippuvainen, mutta välillä tulee sellaisia kausia etten vain saa itseäni irrotettua puhelimesta. Tämä pahentunut varsinkin sen jälkeen kun hankin kiinteän netin puhelimeen. Työpäivän aikana ahdistun kun huomaan unohtaneeni laturin kotiin, ja näiden älypuhelimien akut nyt tiedetään.Tästä pääsenkin sujuvasti seuraavaan eli ..
Facebook. Siellä ei tapahdu mitään mullistavaa kuin ehkä kerran kuukaudessa, mutta silti se pitää käydä kyyläämässä joka saamarin asiakkaan välillä! Useimmiten Facebookista tulee vain pahalle tuulelle.
Teenjuonti. Kyllä, mitä tähän lisäämään. Teetä pitää juoda jokapäivä vaikkakin se muki usein olisikin täysi, se hiton kuppi kädessä pitää vain kävellä.
Jalapenot. Olen viimeisen kuukauden vetänyt niitä melkein jokapäivä. Ja paljon. Ja sitten ihmettelen miksi närästää :D
Iltapala. Mozzarellasalaattia ja jalapenomozzarellaleipä ja suolakurkkupaahtoleipä. Ja mölöö!
Kuulokkeet ja musiikinkuuntelu. En pysty kävelemään töihin ilman musiikkia ja kuulokkeita. Aamuni aloitan kuuntelemalla musiikkia ja olen pahalla tuulella jollen saa kuunnella musiikkia heti aamusta. En myöskään voi mennä lenkille ilman kuulokkeita tai muutenkaan osaa istua bussissa tai ajaa autoa ilman musiikkia.
Ihmiset. En osaa olla yksin. Tätäkin voisi oikeastaan kutsua läheisriippuvuudeksi, en ole koskaan yksin. Vaikka ehkä tahtoisinkin olla. Sitten kun on se hetki että olen yksin, mietin että kenelle soittaisin ja kenet voisi nähdä.
Televisio. Koen tämän näistä kaikki pahimmaksi, vaikkakaan en kanna sitä mukanani tai tunne kokoajan tarvetta katsoa televisiota. En tiedä onko tämä riippuvuus vai hyvin ärsyttäväksi tullut rutiini, mutta katson aivan liikaa televisiota vaikka en haluaisi. Haluaisin ulos ja lenkille ja shoppailemaan ja nähdä kavereita ja sitätätäjatuota, mutta istun silti perse tiukasti kiinni sohvassa ja tuijotan tallennettuja ohjelmia. Kerran yritimme Iiron kanssa kuukauden TV lakkoa. Sovimme että saa katsoa ainoastaan Muumeja DVD:ltä. Siinähän se kuukausi sitten vierähtikin, muumeja katsoessa. Jonain kauniina vitun päivänä heitän sen toosan ulos parvekkeelta.
Kynsien pureskelu. Sitä olen tehnyt aina, ällöä, mutta minkäs teen. Olen monesti kasvattanut pitkät kynnet, ilman sen suurempia ongelmia, mutta sitten kun yksi kynsi katkeaa, se on pakko pureskella.Ja siinä sivussa menee kaikki muutkin. Jeeh.
Sellaista tänään.
Tässä vielä paleleva Jenz ja uusi toppaliivi!
I see you and you see me
There’s only one thing this could be
I think you know just what I mean
When I’m with you I feel so free
And I love you
And I hope you love me too
And I need you
Babe, I just want to let you know
To never let me go
Cause when it comes to forever
We should be together
