Pessimististä optimistiksi?

Mun piti kirjoittaa pidempi päivitys, mutta kun sain vihdoin koneen auki niin jotenkin menikin ohi jo se kirjoittamisen hinku. Itseasiassa halusin kirjoittaa blogiin, koska halusin laittaa tänne biisin mikä on soinut mulla koko illan päässä. Se biisi on Gary Julesin Mad World, jota alkuperäisenä en siis ole kuunnellut paljon yhtään, vaan sen Belmond Parker remixiä, joka on enemmän sen tyylistä musiikkia jota kuuntelen, ja sen olen linkittänyt Facebookiin useamman kerran ja on se blogipäivityksissäkin pyörinyt. Se nyt vaan on mulle niin tajuttoman tärkeä biisi, oon kuunnellut sitä oikeastaan tammikuusta lähtien, siitä lähtien kun se jostain mulle pompsahti. Sillä biisillä on muistoja niin paljon ja mä oon kuunnellut sen lähes jokaikinen päivä tässä kohta vuoden aikana. Nyt mennyt varmaan kuukausi etten ollut sitä kertaakaan kuunnellut ja tänään se soi mulla päässä aamulla heti herätessä, mutta vaan se alkuperäinen kappale mitä en ole kuunnellut tosiaan kun muutaman kerran. Laita tähän molemmat versiot, voitte sitten kertoa kumpi on teidän mielestä parempi. Itse tykkään tuosta remixistä. 

Mutta kuunnelkaa ihan oikeasti edes jompikumpi. Ensin alkuperäinen ja perään remix.

 

Joka tapauksessa surullinen kappale, just tästä oravanpyörästä mitä me eletään. Joka aamu töihin, ei oikein tunteita ja sitä samaa harmautta. Mut sitähän tää elämä tuntuu olevan mistä tossa biisissä lauletaan. Mä oon aina ollut hirveän kateellinen ihmisille jotka luonnostaan osaa sen taidon että miten ollaan onnellisia. Siihen voi opetella ja elämässä on tottakai ihania juttuja, mutta jotkut on vaan sellaisia peruspositiivisia ja löytää aina jotain kivaa päivästä, en mä nyt väitä että en itse löytäisi. Mä oon luonteeltani naiivi ja sinisilmäinen, luotan helposti ihmisiin ja en osaa sanoa ei. Yritän olla kaikille mieliksi ja saan usein helposti takkiini. Mun on vaikea tehdä päätöksiä koska pelkään tekeväni virheitä ja pelkään mitä muut ajattelee. Haluaisin olla optimisti, mutta olen pessimistisellä tavalla realisti. Taidan olla sitä sakkia jotka ajattelee puolikkaan lasin olevan puoliksi tyhjä. Vaikka voisi ajatella että se on puoliksi täynnä. Mun elämä on ollut viimeaikoina turhan sekavaa, ahdistavaa ja stressaavaa, ja mun elämässä on tulossa iso muutos, jota on mietitty pitkään ja hartaasti, mutta uskon tän muutoksen olevan hyvä päätös. Siitä muutoksesta kerron sitten myöhemmin kun sen aika on.

Tämä kaikki paasaus siksi, että mä oikeasti haluan nyt opetella enemmän siihen positiivisempaan elämään, koska en luonnostani ole sellainen joka löytää aina jotain ihanaa joka päivästä ja ajattelen asioita jotenkin kurjan kautta. Mun elämäni muutos ei ole se pessimistisen realistin päätös, vaan tää on sen optimistin päätös. Vaikka aluksi varmasti ei niin iloista olisikaan.

Ja tulihan tästä pitkä päivitys, meinasin ihan huijata. Tähän loppuun iloisempi biisi, tää on se mikä soi siinä Windows 8 mainoksessa. Musta tää on vaan ihana :)

All I wanna be

Jenz