Söin kalan.

Oon ihan poikki jotenkin, väsynyt sekä henkisesti että fyysisesti. Mä sammutin jo aikaisemmin koneen, kun särki niin paljon päätä, ehkä noin tunti sitten ja söin iltapalaa, mutta tuli vielä sellainen tunne että laitan pikapäivityksen tänne, kun tuntui että olisi sanottavaa. Olen ollut kolme päivää yksin, jos nyt voin käyttää sanaa yksin koska kokoajan olen nyt ollut lennossa.  Mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan, yksin niin, että tiedän meneväni kotiin jossa ei odota kukaan (paitsi kittimirrit joilla tuntuu 8 tunnin yhtäjaksoinen yksinolo ottavan koville, kun meinaa olla koti ylösalaisin käännettynä kun tulee töistä). Luulin olevani aivan paniikissa ja kauhuissani ja peloissani ja muuta, mutta yllätyksekseni en ollutkaan, ainakaan vielä. Kyllähän tähän pitää totutella, mutta yritän olla ajattelematta asiaa liikaa ja olla painottamatta että "KUKAAN EI TULE TÄNNE" tai "OLET NYT IHAN YKSIN". Haha. Ei mutta ihan tosissaan, en jaksa sen kummemmin miettiä, olen mennyt tunti ja päivä kerrallaan, en oikeastaan ole edes katsellut kelloa. Helpompi niin. Olen käynyt salilla, olin Easy Xycling-tunnilla ja Shapessa, mutta ei tullut lihakset niin kipeiksi kun viime kerrasta.Tai noh, en manaa ennen huomisaamua.

Tänään minulla oli (lapsuuden)ystäväni Laura käymässä, jota olen nähnyt ihan liian harvoin. Laura toi glögiä ja pipareita mukanaan, ja mä sitten kaivoin TORTTUtaikinat pakastimesta ja väänsin meille tortut. Anteeksi kierouteni, mutta mä nauran tälle aina :D Syötiin torttuja ja pipareita ja juotiin glögiä, juoruiltiin ja pelattiin nostalgisesti Crash Bandicoottia PS2:lla. Mä puhuin levottomia ja tein levottomia, pyytelin Lauralta anteeksi sitä kun olen jotenkin niin sekava, mun ajatus katkeaa jokatoisen lauseen välissä, puhun vähän mitä sattuu eikä muut oikein pysy perässä mitä mä puhuinkaan. Tänäänkin töissä mä haahuilin jotain ihan ihmeellisiä, kävelin kesken hiustenleikkauksen takahuoneeseen enkä yhtään muistanut miksi menin sinne?! Kotona sama haahuilu on jatkunut, lähden hakemaan jotain, unohdan mitä, menen takaisin, teen jotain muuta, muistan taas jotain ja teen jotain muuta, kaikki jää kesken ja mun toiminnassa ei ole logiikkaa. Töissä myös levitin tunnin väriä päähän, ihan tavallinen kokopään väri puolipitkään/lyhyeen hiukseen + palkkiraita. TUNNIN??  Olin myöhässä aikataulusta ja pyysin asiakkaalta sitä anteeksi, tosin myös reteästi totesin ettei ole nyt kaikki muumit ihan talossa. Lisäksi totesin tuossa taas että olen kyllä kipeästi loman tarpeessa, oon niin hirveän väsynyt ja asiakkaatkin varmaan huomaa sen kun mun ajatus harhailee, en muista kuunnella ja kysyn samat asiat moneen kertaan vaikka yritän tsempata ja yrittää kuunnella. Oon ollut varsinaisesti lomalla viimeksi helmikuussa.

Ja ihan näin by the way, Riikka on ihana. <3

Tein tuossa äsken iltapalaa, kaivelin leipää ja jugurttia ja kananmunan kaapista, kaadoin mehua lasiin ja muistin yhtäkkiä että ei itku, äiti ja iskä antoi mulle savusiikaa ja olen unohtanut syödä sen. Kaivoin sen vikkelästi kaapista ja haistelin sitä, vähän maistoin, haistoin ja maistoin lisää. Varovasti haarukalla räävin pieniä paloja irti, kunnes sitten lähti räpylästä ja riuhdoin koko kalalta päät ja pyrstöt ja rangat irti ja paljain käsin jyystin koko kalan kiduksiini. Hihitin ja söin, en tuntenut itseäni yhtään täysijärkiseksi. Kissat tuijotti vieressä sitä mun riepomista, laitoin mä sitten niillekin kalaa vähän, tosin mua nauratti kun pilpustin sitä kalaa siinä että ihan oikeastiko mä otan kissalle ruotoja kalasta pois. Noh, kaupunkilaiskissat, jos tukehtuvat niin en kyllä jaksa elvyttää. On niillä sen verran pahanhajuinen hengitys. Eli kiitos äiti ja isi, kala on nyt syöty, se oli hyvää. Kissoillekin kelpasi eli ei ollut huonoa. Tosin Mei syö tomaatteja, muovipusseja ja lahjanaruakin. Huoh.

Päätä särkee edelleen, ehkä mä menen nukkumaan. 

Hyvää yötä!

Jenz