Hengissä!

Mun vuorokauden tunnit ei riitä kaikkeen siihen mitä haluaisin tehdä ja mitä mun pitäisi tehdä. Mä oon juossut tuhatta ja sataa jokapuolella, teen kokoajan kaikkea enkä oikeastaan silti mitään. En ole varmaan kuukauteen vaan ollut, ei mulla kertaakaan ole ollut sellaista hetkeä että olisi ollut tylsää. Viikonloppuisin ehkä oon ehtinyt hieman rauhoittua, ihan vaan hieman. Mutta itsekseni kotona en ole ollut yhtään kokonaista päivää. En ole avannut televisiota moneen viikkoon, ainakaan niin että olisin yhden kokonaisen ohjelman saanut rauhassa katsottua. Nytkin nauhalla olisi eilinen Kurjat Kuppilat USA, jonka aion ehtiä vielä nyt aamulla katsoa. Taitaa jäädä uhoamiseksi.  

Tässä on ollut aika pitkä bloggaustauko, kyse ei ole siitä etteikö olisi ollut kirjotettavaa tai kerrottavaa, tai välttämättä ettei olisi ollut aikaa kirjoittaa. Lähinnä se, että tätä blogia lukevat monet sellaiset ihmiset, joille en välttämättä halua kaikkea sitä kertoa mitä haluaisin täällä puhua. Olen alkanut miettiä että en pidä blogia enää kauaa julkisena, vaan uudet tekstit näkyisivät vain rekisteröityneille. Ei kaikkien tekstien tarvi piilossa olla, mutta vain osa. Mutta katsoo nyt jääkö suunnitelmien tasolle. Mutta kannattaa liittyä lukijaksi esim. Google-tunnuksilla jos haluaa jatkossa saada lukea kaikki tekstit.

Muumipeikkoo..

Mä aloitin taas tämän aamun menemällä salille, olin Elixian Xycling-tunnilla jo 7:oo, josta 15min Shape perään. Mä oon nukkunut viimeaikoina ihan liian vähän, palatakseni taas aiheeseen, vuorokauden tunnit ei riitä mulle. Valitettavasti oon verottanut sitä aikaa ihan vääristä paikoista, yöunista ja syömisestä. Siitä johtuen oon kokoajan hirveen väsynyt ja käyn puolella teholla ja ylikierroksilla, ja mieli laahaa maata ja tulee kiukkupuuskia ja möllioloja. Kello soi aamulla 5:50, hyvä etten heittänyt kännykkää seinään siltä seisomalta. Mut mä riivin itteni ylös, tiesin et oon vielä vihaisempi jos mä en nyt lähde. Eikä yhtään auttanut kyllä ajatus että olisin saanut nukkua vielä 4h. Noh, kävin polkemassa, kiukutti edelleen ja väsytti, mutta tunnin jälkeen kun olin käynyt saunassa ja aamupalalla niin mieli oli taas ihan erilainen, kyllä kannatti taas mennä. Ulkona on ihana ilma, aurinko paistaa ja -11 pakkasta.

Aamupuurot Elixialla :)

 Viikonloppu oli taas ihan mahtikiva, vaikka mulla on kokoajan kauhea kiire ja oon väsynyt ja mölli, enkä totisesti ole ollut mikään paras työntekijäkään, niin silti mulla menee ihan hyvin. Nyt. Oon nyt löytänyt niitä juttuja ja ihmisiä elämääni mistä saan irti iloa ja on jotain mitä odottaa. Asioiden suunnittelu ei ole enää niin vaikeaa. Mä pystyn suunnitelemaan kesää, mä laskin mun kertyneet kesälomapäivät ja ostin kaksi lippua Niko Kivelä & Sami Hedberg show:hun Tamperetalolle toukokuussa. En jaksais odottaa! Odotan myös kevättä, on ihanaa kun aurinko on alkanut paistaa. Tammikuu on ihan pian ohi, enää lyhyt helmikuu välissä ja sitten on ensimmäinen kevätkuukausi. Kuin kivaa :)

 

Viikonlopun iltapalat. <3 :D

Pari kirjaa mitkä olisi lukulistalla, toinen siskolta ja toinen äitiltä.

Saaga-ressu syö koko naamallaan, on kai alkanut pelätä etten anna sille ruokaa enää!

Minä, huomenta. Tulin juuri salilta!

Pakkasta riittää !

Saagan sieraimet.

Mulla on uusi ihana kamera, oon räpsinyt kuvia tuhatta ja sataa kokoajan. Tosin yhtään hyvää kuvaa en oikeastaan ole vielä saanut. En tosin ole kuvaamalla vielä ehtinyt kuvatakaan. Viikonloppuna oltiin rallissa ja kuvasin ralliautoja, mutta ei vielä oikein osaaminen riitä manuaaliasetusten säätämiseen ja automaatilla ei saanut pysäytettyä kuvia tarpeeksi hyvin. Tai siis sai, se pysäytti kaiken niin että näytti ettei autot liikkuisi ollenkaan. Tai sitten sain vain lumihiutaleita kuviin. Hohho! Ei muuta kuin opettelua. Tässä mun kamera murunen!

 

Sony Nex-F3 <3

Nyt katselen hetken Kurjia kuppiloita, syön aamupalan nro. II ja lähden sitten töihin. Ja kohta onkin jo viikonloppu. Jeij <3

Oon ihan rakastunut tähän Anna Puun kappaleeseen, tää on vaan niin hirmukaunis ja menee aina kylmät väreet kun tän kuulee. Upeat sanat.

Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Hiljentää risteyksiin ajoissa.
Meidän täytyy keksiä säännöt rakkaudelle.
Ja rakastaa niiden rajoissa. Kääntyä kotiin ajoissa.

Emme saa hylätä toisiamme. Entä jos sittenkin rakastumme?
Jos alussa yhdeksi meidät luotiin. Tämä on sääntö viimeinen.

Jenz