Unet kateissa.

Tää on taas tätä kun makaa sängyssä eikä vain saa nukuttua. Kyse ei ole siitä etteikö saisi unta, vaan siitä että on yksinkertaisesti liian levoton nukkuakseen. Liikaa ajatuksia, liikaa stressiä, ei unta. Latasin puhelimeen Bloggerin jo toistamiseen, täytyy nyt kokeilla päivittämistä tätäkin kautta. Korjaa sitten myöhemmin tietokoneella pikkuasiat.
Erilaiset asiat vaan piinaa mun mieltä, oon ollut muutaman viikon jo kipeä enkä ole päässyt salille kunnolla kolmeen viikkoon. Pari edellistä viikonloppua on mennyt siis sairastaessa ja möllöten, oon turhautunut kun ei ole pystynyt mitään tekemään. Antibiotit ja muut lääkkeet väsyttää ja tekee huonovointiseksi. Haluaisin aikaa nähdä kavereita ja käydä salilla, saada vaikka koti siivottua ja jotain että tämä ahdistus ja stressi lieventyisi. Ilmoittauduin muutama viikko takaperin tosiaan ExtremeRuniin, ja nyt mua stressaa sekin kun en ole päässyt edes lenkille.
Mulla ei ole ollut edes tarpeeksi aikaa kissoille, niiden hoito on ollut vähän retuperällä viimeaikoina. Täytyisi vähän ryhdistäytyä.
Työkaverini on myös lähdössä pois, vaihtamassa toiseen työpaikkaan. Meillä on ollut kyllä niin kivaa yhdessä, ja kaikki on sujunut ilman ongelmia. Tosin en mä aina muista pestä kuppeja tai lakaista lattiaa, tai jätän pyykit koneeseen, en mä aina kovin hyvä työkaveri ole ollut, mutta tulee kyllä Mariea ikävä. Toivottavasti mun uusi työkaveri olisi kiva, eikä mikään norsunvittu.

Tänään sain uuden tukan, nyt on paljon kotoisampi olo taas kun on enemmän omanlainen tukka. Vaalea ei ehkä ole kuitenkaan se mun juttu. Täytyy laittaa kuva uudesta tukasta. Sekin pitää ottaa kännykällä, mun uusi hieno kamera nimittäin on tainnut kuolla. Se ei nimittäin mene päälle enää. Akku täynnä, muistikortti sisässä, näyttö pimeänä, ei sano mitään. Aikaisemmin se tilttaili jatkuvasti ja sitä piti käynnistellä uudestaan, nyt se ei menee ollenkaan päälle. Taitaa tulla viikonloppuna retki Verkkokauppa.comiin. Toivottavasti takuukuitti on tallessa :o
Vaikka viihdyn yksin ja yksin on ollut toisaalta ihan kiva asua, silti huomaan suurimman osan ajasta vain ahdistuvani kotona. En vain osaa rauhoittua. Tiedän sen johtuvan pääosin siitä että T asuu niin kaukana, välimatkaa on se 200km, eli ei pysty arkena näkemään. Viikonloppuja odottaa sitten kuin kuuta nousevaa, mutta toisaalta se odottaminen on niin sen arvoista. Silti sitä etäisyyttä stressaa, vaikka on skypet, viberit ja whatsappit ja kaikki. Viime viikonloppuna olin itse Pukkilassa. Oli ihana viikonloppu vaikka mitään ei mun kipeänä olon vuoksi tehty. Sain kuitenkin Kinder-munan ja katseltiin Golfin konepelliltä revontulia. <3

Maanantaina käytiin äidin kanssa Lahdessa shoppailemassa, oli kiva päivä. Ostin paljon sukkia, pari Ginan toppia, autoon uuden cd-levyn ja autolaturin. Ja ison kasan meikkejä.
Mistään mulla ei kuvia ole, kun kamera tosiaan ei toimi ja puhelimen kamera syö kaiken akun useimmiten.

Mutta, pääsiäinen on jo ensi viikolla, muutama päivä vapaata. Ihanaa, tulee tarpeeseen! Mulla on torstai ja tiistai vapaat, lauantai on töitä mutta ei se haittaa. Ja saattaa tulla silloin reissu Turkuunkin. Saa nähdä miten Tampereen tyttö selviää siellä.

Nyt taitaa olla aika mennä unille, onhan kello jo kaksi. Hyvää yötä minulle, sinulle ja teille muillekin! 

Jenz