Megapaljon juhlintaa

Viime viikonloppu oli hirmuisen kiva kaiken kaikkiaan. Menin Pukkilaan, syynä oli ensinnäkin kummitytön ristiäiset, joka oli se MUST-juttu et piti päästä viikonlopuksi Tampereelta! Toinen asia, oli se että meillä tuli Tuukan kanssa puoli vuotta yhdessäoloa täyteen! Joku voisi todeta että vaan puoli vuotta, ja ehkä itsekin voisin niin sanoa, mutta en sano. Tämä puoli vuotta on kulunut aivan uskomattoman nopeasti. Vastahan oli uusivuosi ja vastahan me oikeastaan Tuukan kanssa tavattiin. Vastahan mä mietin että kesään on hirveän pitkä aika, silloin olin vielä edellisessä kakkatyöpaikassa eikä ulospääsyä ollut näkyvillä. Mutta puoli vuotta on kulunut, kuinka helvetin paljon asiat ovatkaan muuttuneet puolen vuoden aikana. Jokaikinen joka minun kanssa viimeisen vuoden aikana on aikaa viettänyt voisi varmasti sanoa minun muuttuneen, ja toivoisin ainakin että he sanoisivat että parempaan suuntaan. Koska voin rehellisesti sanoa olevani onnellinen, ja että asiat ovat nyt hyvin. Kiitän siitä pääosin Tuukkaa, joka on niin radikaalisti muuttanut elämäni suunnan 150% parempaan. Kun mietin elämääni vuoden taaksepäin, tai puolitoista vuotta taaksepäin, en väittäisi että minulla on mennyt kovin hyvin. Nyt vuosi jälkeenpäin on vaan uskomatonta ajatella että asiat ovat muuttuneet niin paljon. Nyt minulla on myös uusi kiva työpaikka, jossa voin sanoa viihtyväni. Ja se tekee niin paljon. 

Vietimme puolivuotispäivää piknikillä syöden hyvää ruokaa ja juomaa, lähinnä möllöten. Tarkoitus oli lähteä jonnekin mutta oltiin molemmat sen verran väsyneitä että porukoiden takapihalle leiriytyminen tuntui oikein mainiolta vaihtoehdolta. Kävimme ostamassa herneitä, mansikoita ja kirsikoita, (tosin mansikat syötiin vähän niinkuin vahingossa automatkalla) ja niiden lisäksi tarjoiluun kuului voileipiä, maustettuja pähkinöitä, suklaapähkinöitä, sidukkaa, viinirypäleitä, viiniä, tuoremehua ja salaattia. Omnomnom!  Äiti, iskä ja Harry Potterkin kyllä liittyi meijän romanttiseen piknikseuraan, ja oli hauskaa! Lisäksi sain Tuukalta vielä ihanan lahjan, elämyslahjakortin kuumakivihierontaan, luksusta!!

Viime päivityksessä vilautin vähän salaisuutta, (josta sisko sanoi ettei salaisuus pysy salaisuutena jos sen kirjoittaa blogiin ja vaikka sen kirjoittaisikin pienemmällä fontilla) ja lupasin tosiaan sen nyt kertoa tänne. Jokainen kaukosuhteessa ollut tietää kuinka raivostuttavaa ja piinaavaa on kun toinen on kaukana eikä voi nähdä kun vain vapaapäivinä (joita ylläripylläri viikossa on 2, mulla ei kovin usein edes peräkkäisinä päivinä), vaikka kuinka haluaisi ja olisi ikävä, mutta vuorokauden tunnit eivät riitä. Meillä Tuukan kanssa välimatkaa on n. 200 km ja sen matkan on jompikumpi vähintään kerran viikossa taittanut puolen vuoden ajan. Nyt vihdoin saa jatkuva tavaroiden pakkaaminen, purkaaminen, ajaminen, ikävöiminen ja välimatkasta kiukuttelu loppua, nimittäin Tuukka muuttaa Tampereelle. Päätös ei ole mitenkään syntynyt pikaisesti, vaan se on muhinut tässä taustalla oikeastaan kokoajan, ajankohta vain on ollut auki. Nyt muuttoilmoitus on tehty, ja Tuukan muuttopäivä on kahden viikon päässä. Eli heinäkuun viimeisenä päivänä voidaan korkata spesiaalia tilaisuutta kaapissa odottanut shampanjapullo ja hämmästellä sitä kummallisuutta että kumpikaan ei enää lähde mihinkään. Jei <3

Toinen suuri onnen ja ilonaihe oli viikonloppuna tosiaan jo aiemmin mainitut Riikan ja Villen pienen tyttösen ristiäiset. Meitä pyydettiin Tuukan kanssa sylikummeiksi, ja mä olin hirveän otettu tästä, koska mulla ei ole yhtään kummilasta, ja kaikista läheisistä ihmisistä meidät katsottiin sopivimmaksi tähän. Ehkä otan tämän kunnian liian vakavasti, mutta toisaalta haluan olla parempi kummi omalle pienelle kummitytölleni kuin mitä omani minulle olivat.  Pienen ihanan Tiitiäisen nimeksi tuli Minja Marika.

Kaste :)

Ihanat vanhemmat, Riikka on niin kaunis!

Ruokaaaaaaa :D

Tuukkis ja kakku <3 :D

Pieni on ihan vääääsy!

Viikonlopun tärkeät paperit <3

Mutta viikonloppu oli siis kaikenkaikkiaan hirmuisen kiva! Lisäksi siihen mahtui myös hieman Kawasakilla (joka sai viikonloppuna nimen Nusu) ajelua, muuttotavaroiden kokoilua, päiväunia ja hauskaa Rappakaljan pelailua porukoiden kanssa! Tällaisia viikonloppuja lisää! Olen myös rakastunut täysin Aviciin uuteen kappaleeseen Wake me up (kiitos Kati tästä ja onnea syntymäpäivien johdosta muru! <3) joka on vaan niin ihana ja sanatkin niin kolahtaa! Pakko popittaa!

 

 

Jenz