Year of Dates #4: Keilausilta

Huhtikuun piristykseksi oli keväiset keilaustreffit! Päälle kirkasta ja kimaltavaa, paljon väriä, hohtotikkua ja semmottiista! Kirje käski tekemään Lahden keilahallille ratavarauksen ja lähtemään komiat päällä keilaamaan. Me päätetiin sitten myös yhdistää keilauksen oheen pieni Lahti-sightseeingseikkailu Pallomasista käsin, kun se tunnin keilausaika on niin lyhyt. Pakattiin eväät meille matkaan ja lähdettiin ajelemaan Lahteen. Mä olin jotenkin tosi nuutunut ja väsynyt, enkä mitenkään parhaalla tuulella, lisäksi mä oon tosi huono keilaamaan (useimmiten). Tällä kertaa mä heitin tosi tiukkoja hienoja vasemman rännin palloja, ei tullut pisteitä sitten millään. Tuukka heitti komeita täyskaatoja ja ne jotka mua yhtään tuntee tietää että mä oon joskus vähän huono häviäjä. Äiti varmaan muistaa miksen mä kauheesti pelaa pelejä tai osallistu kisoihin.

 

Tästä ehkä vähän osviittaa mun pelaamiskyvyistä.

Meijän olisi kuulunut juoda hienoja fänsejä värikkäitä drinkkejä, mutta Lahden keilahallin tarjonta vaikutti jokseenkin rajoittuneelta, joten nämä upeat drinkit nousi korvaamaan hanajaffa! Oikein iso hanajuoma otettiin puoliksi. Mun olisi ehkä tarvinut ottaa jotain terästystä mun keilaamisen tueksi, koska yleensä mun keilaaminen on paljon tyylikkäämpää muutaman rinksun jälkeen. Jahvasta ei ollut apua!

Keilaamiseenhan meni aikaa vain se tunti, joten lähdettiin sitten huruttelemaan ympäri Lahtea etsien sopivaa Pallomasi-piknik paikkaa. Vuoden Lahdessa asuneena hämmästelin kuinka vähän oikeastaan on tullut tutkittua sitä Lahden aluetta, löytyi hauskoja paikkoja ja lopulta parkkeerattiin auto rantaan ja tuijoteltiin auringonlaskua (ilman aurinkoa, se oli jo uponnut Vesijärveen), tai oikeastaan mä yritin syöttää mun pullaa yhdelle sorsalle, lopputuloksena se että se sorsa meinasi saada slaagin kun mä yritin niin innolla antaa sitä mun känttyä sille. Parka.

Seikkailu päättyi siihen että loppujenlopuksi vielä "eksyttiin". Yritettiin ajaa pikkuteitä Lahdesta Orimattilaan ja sieltä kotiin. Mutta kummasti sitä sitten päädyttiinkin Villähteelle. Eli vähän väärään suuntaan. Meinasi tulla kriisi, mutta onneksi selvisin.

Loppu hyvin, kaikki hyvin, löydettiin kotiinkin.

Yltiöromanttisesta elämästään kirjoitti:

Jenski

Year of Dates #3: Kokkisota

Maaliskuun treffit olivat ruokatreffit. Ajatuksena oli, että toinen tekee pääruuan ja toinen tekee jälkiruuan, kumpikaan tietämättä mitä toinen on tekemässä. Kuukauden kirjeessä molemmille oli annettu 15  euroa käytettäväksi ruokaostoksiin, ja kauppaan oli varattu puoli tuntia shoppailuaikaa. Sittariin siis kävi matka, molemmilla oli ostoslistat suunniteltuina, harmi vaan että ne rahat unohtuivat kotiin ja kukaan ei varmasti ole yllättynyt siitä, etten mä osannut pysyä annetussa summassa, kun kortilla itse ne sitten maksoin.

Tuli tuplamunat ostettua!

Mun listalle sovittiin sitten pääruoka ja Tuukalle jälkiruoka. Mun suunnitelmiin kuului vohvelirauta ja lohi, joten mun suunnitelmat ei olleet niin korkealentoiset kuin superkokki-Tuukalla. Tuukan kokkaukset on aina vähän erikoisempia (ei sen puoleen, ruoka on aina parempaa kuin mun tekemä) ja kunnianhimoisempaa. Tuukka kokeilee rohkeasti kaikkea uutta ja keräilee talteen hyviä reseptejä ja tosiaan myös kokkailee niiden mukaisesti. Mun kokkaaminen on enemmänkin vähän tota ja pikkasen tätä ja hitto miks tää maistuu näin oudolle! Tuukka ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa, vaan hänellä oli ajatuksena jotain tämän kaltaista:

Eli ilmapalloja dipattuna suklaaseen, ja sitten kun suklaa on kovettunut, saa kauniita pyöreitä suklaakuoria. Siinä vaiheessa kun Tuukka hääräsi keittiössä niiden ilmapallojen ja suklaalevyjen kanssa, mulla tuli tää kuva mieleen Facebookista ja varovaisesti vihjasin, että jos teet sitä mitä mä luulen niin pitäiskö sun siirtyä tonne hylpyhuoneen puolelle puuhailemaan jatkoja. Thank god, Tuukalla oli samanlaiset ajatukset, nimittäin pian kylppäristä kuului iloisia poksahduksia, kun ne ilmapallot räjähteli ympärillään kuumaa suklaata. Hetken päästä kylppäristä kuului hiljainen "Millähän valkosuklaan saa pois noista kaakeleista...?". Voi Tuukka!

Mä uskaltaudun käymään kylppärissä vasta siinä vaiheessa kun suklaat oli hinkattu seinistä, katosta, pöydistä, kaapeista ja suihkuverhosta. Loppujen lopuksi ne ilmapallot päästi kuitenkin hitaasti ilmat pois, muuttuen sellaisiksi kivespussirusinoiksi joissa on suklaakuorrute! Siinä se todellisen romantiikan ydin!

Mä paistoinkin sitten ison kasan suolaisia vohveleita, jotka oli maustettu basilikalla ja pippureilla. Päälle tuli sitä silloin uutta ruohosipuliraejuustoa punasipulilla ja mausteilla ja pääle sitten lämminsavulohta. Oli kyllä tosi herkkua!

Pääruoka á la Jenski!

Elokuvaksi me valittiin Hayao Miyazakin Tuuli nousee, kun mä oon iso Miyazaki-fani. Tätä en ollut nähnyt, mutta voi muna miten tylsä leffa tuo oli! Se tuntui kestävän ainakin 4 tuntia ja me välillä molemmat nuokuttiin sitä katsoessa. Olisi pitänyt mennä takuuvarmoille Transformers-DC-Marvel-toimintapläjäyslinjalla, tai sitten katsoa se Liikkuva Linna.

Tuukka sai kun saikin taiottua sen ruttuilmapalloista meille oikein GourmetSuperVIP-jälkiruuan, joka oli saanut ainakin sen 7 miseliinitähteä. Siinä oli kaikkea, tuoreita vadelmia, suklaata, lisää suklaata, jäätelöä, ehkä jopa jotain keksikakkumurumussukkaa ja jumankaita se siivos kylpyhuoneenkin tän jälkiruuan takia. Täydet propsit ja papukaijamerkit tästä suorituksesta.

Jälkiruoka á la Tuuski!

Hyvä ruoka parempi mieli!

Ilta oli kaikinpuolin ihana, koska ööö ruokaa? Sohvat jäi levittämättä, mutta viltin alla tuli sitten röyhtäiltyä aika aromaattisenromanttisisia punasipuliaromeja.

Mukavaa sunnuntaita nakkisämpylät!

Jenski

Year of dates #2: Talviulkoilupäivä

Mä vähän arvelinkin kun avasin tuon blogin uudestaan, että käy näin että vähän jää se kirjoittelu. Sitä se vähän on kun on koulu ja työt ja mun tärkeä Mäntsäläläisen crazycatladyn elämä. Mutta en ole jaksanut ottaa asiasta stressiä! Mä oon aloitellut kaikenlaisia päivityksiä, mutten mitään ollut saanut valmiiksi julkaisukuntoon. Nyt kuitenkin haluan nämä Year of Dates-treffit julkaista, koska ne on olleet sellaisia pieniä ihania valopilkkuja, mitä on ollut kiva odotella ja treffit ovat pääosin olleet onnistuneita. Edelliset treffithän olivat majanrakennustreffit, eli peli-ilta. 

Kun mennään ajassa niinkin pitkälle kuin helmikuulle, oli vuorossa Talviulkoilupäivä-treffit. Treffipäivä kun koitti, olimme päättäneet lähteä luistelemaan. Ohjeistuksessa oli valittavana sukset tai luistimet ja eväät matkaan. Noh, ajelimme sitten ympäri maita ja mantuja luistimet matkassa, mutta kas kummaa kun ei helmikuussa enää löytynytkään jäädyttyjä luistinratoja saati aurattuja järviä. Tästä sitten meinasi mennä herne sieluun saakka, mutta teimmekin radikaalin ratkaisun ja lähdimme iltaselala yökylään porukoille. Koska sieltä löytyi sitten sukset. Aamulla ihana äiti pakkasi meille eväksiä matkaan ja iskä etsi jostain varaston perukoilta hieman pölyttyneet sukset meille. Sai oikein rätillä pyyhkiä. 

Saatiin sitten sukset jalkaan, ja suorastaan se oli ihan kamalaa. Ajatuksena se oli tosi romanttista, että lähdetään yhdessä vähän hiihtelemään. Molemmat oli hiihtänyt viimeksi joskus yläasteella, että vähän saattoi taidot olla ruosteessa. 

Mä olin oikein tyytyväinen siitä että Tuukka kaatui ensin, oikeastaan niin tyytyväinen että sain nauruhepulin ja vedin ite lipat minuuttia myöhemmin. Mutta tästä ei ole kuvamateriaalia todisteeksi, joten oikeastaan sitä ei edes tapahtunut!

Tuuskin taiteilua sauvalla. <3 :D

Talvieväkset, suklaakakkua, mandariineja ja kahvia. Mitäs sitä muuta kunnon hiihtäjät tarvitsee!

Tuuskia ei edes tarvinnut auttaa!

Mutta oikeastaan oli aika kivaa, hiihtäminen oli oudokseltaan rankkaa. Eli ei me mitenkään gasellin kepeästi vedelty, mutta sai takamukset kipeiksi ja polvet mustelmille. Mutta ei tästä mitään intohimoa kyllä syntynyt talviurheilua kohtaan. Ja meitä pilkattiinkin hieman. Hieman. 

Että mukavaa kesää, onneksi ei ole talvi!

Jenski